Siirry pääsisältöön

norsu sukkahousuissa?

Mä mietin tänään istuessani pihalla uikkareissa ja vaan sellainen kevyt rätti kietaistuna ympärille – pareoksi sitä kai kutsutaan – mietin... en niinkään sitä miltä mä näytän vaan omaa lapsuuttani. Mietin sitä miten mutsi oli landellakin aina täydessä tällingissä ja sitä kuinka se niinä harvoina kertoina kun ei ollut, se pakeni jonkun lähestyessä sisään kiljuen et käskekää ne pois...

Älkää käsittäkö väärin, en tosiaankaan kuulu ”american hot chicks top 10” –listalle. Näytän ihan tavalliselta useamman lapsen synnyttäneeltä naiselta. Jokainen raskaus näkyy, maha on omastakin mielestä aika karsee, sellainen venynyt ja ryppyinen. Mutsi näytti mun ikäisenä todennäköisesti freesimmältä uikkareissaan, sillä oli kuitenkin takanaan vaan kaksi raskautta ja nekin kahdentoista vuoden välein. Toisen lapsen synnyttäessään se oli just täyttänyt 34. Sen ikäisenä mä en ollut synnyttänyt vielä ensimmäistäkään. Nuoret kudokset kuitenkin väistämättä palautuu paremmin kuin vanhat. Miksi se siis koki näyttävänsä siltä että sen piti piiloutua? Kuka oli saanut sen uskomaan itsestään että se on ruma? Miksi se ei osannut kantaa itseään tyylillä? Miksi sen piti piiloutua?

Sit mä ajattelin tätä asiaa lasteni kannalta. En usko että ne ajattelee mun ulkonäöstä kauheesti mitään. M:n mielestä mä oon kaunis, poikien mielestä uskoisin tässä vaiheessa olevani ennen kaikkea – äiti. En usko että mä olen arvostelun kohteena. Ehkä myöhemmin ne oppii ajattelemaan että mutsi on ryppyinen vanha pieru. Mä oon ajatellut osata kantaa ne ryppyni ylpeydellä, merkkinä eletystä elämästä. Ennen kaikkea opettaakseni lapseni suhtautumaan vanhenemiseen ja elämän jälkiin rakkaudella ja lempeydellä. Mä toivon kykeneväni omalla esimerkilläni opettamaan niille lempeyttä omaa itseään kohtaan, opettamaan että myös useamman lapsen äidit saa olla pihalla uikkareissa, silloinkin kun naapurinrouva kävelee ohitse.

Mä haluaisin myös koota valokuvasarjan tavallisesta amerikkalaisesta naisesta. Ihan kenestä vaan... siitä naisesta mun edessä kassajonossa tai siitä joka hymyilee mulle kun tilaan kahvini. M:n luokkakaverin äidistä tai ystävästä.


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää