Siirry pääsisältöön

oi miksi, oi miksi?

On hetkiä jolloin olis ihanaa osata olla vaatimaton. Siis sellainen ihminen joka tyytyy vähään tai vähintäänkin vähempään. Sellainen jolle paita on paita ja farkut vaan farkut ja jolla ei ole katkeamatonta tarvetta kaikkeen ihanaan ja kauniiseen... Oikeesti! 

Kun mä meen kauppaan ja katselen vaatteita, sovitan ja kas, hintalapussa on kolminumeroinen lukema... miksei mun paidat tai farkut koskaan oo edullisia, tai edes kohtuullisia, siis ne joiden kutsun kuulen ja ne jotka haluu muuttaa mun vaatekaappiin. Miksi mä en koskaan löydä niitä sikahalpoja ja kivan näköisiä diilejä?

Miksi sama asia tapahtuu lastenvaatekaupassa? Miksei niille käy ne ihan vaan tavalliset vaatteet? Miksi mua häiritsee niin paljon jos naapurin lapsella on sama paita? Olis halvempaa pukea ne niihin vaatteisiin, jotka tosta lähiostarilta saa... ja aivan varmasti ne ajais ihan saman asian. 

O:n vaatteet - Peek, K:n paita - Peek, shortsit - Mini Boden, M:n mekko - Naartjie

Miksi mä en ole tyytyväinen pihaan sellaisena kuin se on, vaan haluun istuttaa mäntyjä ja hortensioita ja maanpeittokasveja ja laittaa laattoja ja kiviä ja... moni muu olis tyytyväinen siihen mitä sillä on ja keskittyis lannoittamaan ja leikkaamaan sitä nurmikkoaan. Sekin näyttäis ihan kivalle. Niin, musta on tulossa vanha... mä haluaisin tällaisen söpön puutarhavajan ja suihkulähteen kans...

taimitarhalla taas vaihteeks...




Miksi mä tarvitsen skumppaa ja hyviä viinejä? Miksei se halpa kalja aja asiaa? Miksen voi olla tyytyväinen vähempään? Miksi elämä ei voi olla vaatimattomampaa? Oi miksi?

mojito - isänpäivän kunniaksi... mintun lehtiä, 1/2 limetin mehu, 2rkl sokeria, tummaa rommia , jäitä ja club sodaa



Vaihtoehtoisesti, miksei ihmisellä voi olla rahaa niin et vois aina tehdä kaikkee kivaa? Ehkä siks et sit se ei enää tuntuis niin kivalle ja kaikesta niin ihanan kivasta tulis omalla tavallaan yhdentekevää.

lapset sentään syö ihan vaan Kraftin Mac and Cheese, paitsi M joka ilmoitti mulle ettei se tykkää syödä koskaan kovin paljoa...

saippuakuplia

jälkkäriksi pakastettua, maustettua piimää - aka jätskiä

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää