Siirry pääsisältöön

oi miksi, oi miksi?

On hetkiä jolloin olis ihanaa osata olla vaatimaton. Siis sellainen ihminen joka tyytyy vähään tai vähintäänkin vähempään. Sellainen jolle paita on paita ja farkut vaan farkut ja jolla ei ole katkeamatonta tarvetta kaikkeen ihanaan ja kauniiseen... Oikeesti! 

Kun mä meen kauppaan ja katselen vaatteita, sovitan ja kas, hintalapussa on kolminumeroinen lukema... miksei mun paidat tai farkut koskaan oo edullisia, tai edes kohtuullisia, siis ne joiden kutsun kuulen ja ne jotka haluu muuttaa mun vaatekaappiin. Miksi mä en koskaan löydä niitä sikahalpoja ja kivan näköisiä diilejä?

Miksi sama asia tapahtuu lastenvaatekaupassa? Miksei niille käy ne ihan vaan tavalliset vaatteet? Miksi mua häiritsee niin paljon jos naapurin lapsella on sama paita? Olis halvempaa pukea ne niihin vaatteisiin, jotka tosta lähiostarilta saa... ja aivan varmasti ne ajais ihan saman asian. 

O:n vaatteet - Peek, K:n paita - Peek, shortsit - Mini Boden, M:n mekko - Naartjie

Miksi mä en ole tyytyväinen pihaan sellaisena kuin se on, vaan haluun istuttaa mäntyjä ja hortensioita ja maanpeittokasveja ja laittaa laattoja ja kiviä ja... moni muu olis tyytyväinen siihen mitä sillä on ja keskittyis lannoittamaan ja leikkaamaan sitä nurmikkoaan. Sekin näyttäis ihan kivalle. Niin, musta on tulossa vanha... mä haluaisin tällaisen söpön puutarhavajan ja suihkulähteen kans...

taimitarhalla taas vaihteeks...




Miksi mä tarvitsen skumppaa ja hyviä viinejä? Miksei se halpa kalja aja asiaa? Miksen voi olla tyytyväinen vähempään? Miksi elämä ei voi olla vaatimattomampaa? Oi miksi?

mojito - isänpäivän kunniaksi... mintun lehtiä, 1/2 limetin mehu, 2rkl sokeria, tummaa rommia , jäitä ja club sodaa



Vaihtoehtoisesti, miksei ihmisellä voi olla rahaa niin et vois aina tehdä kaikkee kivaa? Ehkä siks et sit se ei enää tuntuis niin kivalle ja kaikesta niin ihanan kivasta tulis omalla tavallaan yhdentekevää.

lapset sentään syö ihan vaan Kraftin Mac and Cheese, paitsi M joka ilmoitti mulle ettei se tykkää syödä koskaan kovin paljoa...

saippuakuplia

jälkkäriksi pakastettua, maustettua piimää - aka jätskiä

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää