Siirry pääsisältöön

kirkkoa ja kiukkua

Ai mitä meille kuului sunnuntaina? No aamu sujui oikeestaan loistavasti kun illalla katoin jo jannuille teekutsut odottamaan aamua ja ne saapui meidän makkarin ovelle kolistelemaan vasta puoliseiskan jälkeen...  M hiipi alakertaan joskus seiskan jälkeen ja aamiaisella istuttiin koko perheen voimin – miinus M – jo kahdeksan aikaan. M ei halunnut aamiaiseksi muuta kuin pirtelönsä. M kärsii siis koulunpäättymiskriisiään jo nyt, alkaen perjantain puolikas koulupäivä ja M:n elämä on tällä hetkellä enemmän tai vähemmän vaikeeta. Olis ihanaa voida ajatella että kriisin varhainen alkaminen johtaa sen varhaisempaan päättymiseen... enneminkin pelkään että se kestää odotettua pidempään. Viime keväänä meillä ei vielä perheenä ollut valmiuksia tähän. Tänä vuonna tiedän että me pärjätään kyllä. Ihan varmasti  - ja tomun laskeuduttua M:nkin elämä kantaa taas. Tän päivän opetus meille vanhemmille - ja M:lle myös - oli se ettei M ymmärrä poikien miekkaleikkejä vaan ihan oikeesti ajattelee et jannut ajaa sitä takaa ja yrittää satuttaa... tilanne helpotti aavistuksen kun M:lle selitettiin et se on vaan leikkiä ja se voi oman miekkansa kanssa hyökätä vastaan ja oikeesti ei oo tarkoitus et ketään sattuu tai et kukaan kuolee.

kiukuttaa - TAAS

Ennen pyhäkoulukeikkaa me keritiin kuitenkin M:n kanssa metsäretkelle kolmistaan Koiran kanssa. Syötiin ”Salmon Berries” suoraan puskasta, nähtiin karhun kakkaa ja kuunneltiin tikkaa. Matkalla keskusteltiin kuolemasta ja kesälomasta ja meidän tulevasta lomamatkasta – joo, me hullut päätettiin lähteä uudestaan sinnemissä oltiin viime kesänä... siinä toivossa et tänä vuonna menis paremmin kun paikka on jo tuttu ja hotellikin se sama, tuttu ja turvallinen.


Salmon Berry 

Koira pääs matkaamaan lavalla - ekaa kertaa


L jäi kotiin katsomaan formulaa kun me lähdettiin kirkkoon ja pyhäkouluun ja pojat uuteen pyhisryhmäänsä. Mä lupauduin vapaaehtoiseksi lasten raamattuleirille ja sain näin ujutettua alaikäiset jannutkin leiriläisiksi. Siellä kirkon pihalla, sillä välin kun mä nousin autosta avatakseni oven laumalle K oli jo ehtinyt irroittaa keskikonsolista koko sen systeemin jossa on pistorasia. Se ei siis tosiaankaan ole mikään irto-osa ja sen irroittaminen on epäilemättä vaatinut kolmeveeltä jo vähän energiaakin. Siinä vaiheessa kun mä avasin oven, oli K:n eka sana ”anteeksi”. En suuttunut, en katsonut edes pahasti... se nyt vaan kiteyttää aika hyvin meidän K:n. Sille kun aina sattuu ja tapahtuu.


Iltapäivä vierähtikin sit se opehattupäässä Suomikoulupuuhissa. Monta tuntia kokoustamassa seuraavan kouluvuoden systeemeistä. Mä tulin kotiin kun lapset söi iltapalaa ja siirryin siis pian pihalle savustamaan lohta valkkarilasillisen kanssa. 



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää