Siirry pääsisältöön

varokaa irrallista äitiä

Oi onnea ja sen autuutta… kun vapaapäiviä pitää riittävän harvoin on ne yhtä juhlaa vaikkei mitään sen kummempaa tekiskään. Jo se puolisentuntia siellä autolasiliikkeessä Sinkkosta lukien oli suorastaan juhlava – ei yhtään lasta nykimässä housunlahkeesta tai haluamassa pissalle. Edellinen oma vapaapäivä oli marraskuun alussa.

Ajoin ihan isoon kaupunkiin asti, kiertelin huonekalukaupoissa inspistä etsien. Ruokapöydäntuoliprojekti on kallistumassa penkkiprojektiksi, Crate & Barrel ainakin tiedosti mun tarpeen penkkimuodille. Kävin pienissä ja ahtaissa lahjatavaraliikkeissä, niissä joissa on ihan kauheesti kaikkea pientä ja rikkimenevää ja sellaista johon lasten nyt vaan on pakko koskea – ihan tavallistenkin lasten, saati sit meidän aistituntemuksia etsivien lasten. Katselin ja nautiskelin, tuoksuttelin kynttilöitä ja saippuoita. Ostin itselleni housut Bryn Walkerilta. Ostin vaikkei mun pitänyt ostaa yhtään mitään. Ostin koska ne oli ne housut joista olen vuosia unelmoinut ja kuvitellut jo ettei kukaan tee sellaisia housuja... ja siinä ne sit oli. Pakkohan ne oli ostaa. Ostin vaikka tiesin mitä L siitä ajattelee, ei pitänyt ostaa mitään. Ostin vaikka omatunto kolkutteeleekin. Ostin, enkä palauta.




Lopulta vaelsin puutarhaliikkeen kautta tähän kahvilamaailman mäkkäriin, Starbucksille. Lähinnä siks et täällä on ilmainen netti ja pöydät täynnä pistorasioita mulle ja muille mun kaltaisille. Osa tekee töitä, joku vaan surffaa, kaksi ainakin opiskelee. Mun naapurin matikantehtävät näyttää ikäviltä. Vastapäätä istuva mies taitaa vaan lukea päivän lehteä pädiltään.




Viimeyönä valvottiin. M ryntäs itkien meidän makkariin puoililtaöin ja sen jälkeen oli rauhatonta. Yhdeltä itkettiin taas... Yhdestä kahteen pidin sitä kiinni kädestä. Kahdelta se sanoi ettei enää tartte. Vähän sen jälkeen käveli L unissaan, se tutki kuulemma meidän talon rakenteita ja kolmelta oli taas M:n vuoro. Eilisiltainen chili ei ollut mun vatsan mieleen ja rintalastan alla korvensi. Harkitsen vakavasti ystävän neuvoa luopua punaisesta lihasta ja maitotuotteista. En tiedä häiritsikö prinsessan unta uusi melatoniinivalmiste vai vaan tietoisuus siitä että mä olen päivän poissa. Ehkä sillä oli vaan huono yö. Karvaisesti muistan taas ne valvotut vuodet ja olen haluton luopumaan jo kerran saavutetusta edusta, noin suunnilleen nukutuista öistä.



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää