Siirry pääsisältöön

mulla oli nälkä

Ehkä kaikki suomalaiset viisveet tekee näin. Ehkä mä en vaan tiennyt et tää on ihan tavallista... emmä tiedä, mulle tää ei oo tavallista.

Musta kuitenkin oli aivan huikeeta tulla alakertaan laittamasta poikia nukkumaan ja pyykkejä koneeseen, vain huomatakseni että M:lla oli leipä leivän paahtimessa, voi esillä odottamassa sitä leipää ja sen ainoo kysymys oli et miten sen leivän saa ulos sieltä paahtimesta... en auttanut, kerroin vaan mitä pitää tehdä ja autoin sitä löytämään voiveitsen...


siinä se nyt natustaa, itse tekemäänsä leipää... isänsä sylissä

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Vesst11. kesäkuuta 2013 klo 20.37

    Hienosti hoidettu, pikkuneiti!
    Meillä 3,5-vuotiaat hakevat jääkaapista ruokaa, esimerkiksi joghurttia, leipää tai viinirypäleitä. Mutteivät ole ymmärtäneet laittaa leipää paahtimeen, eivätkä ole hakeneet voita voidellakseen leipää, vaan syövät sen ilman päällisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa12. kesäkuuta 2013 klo 20.04

      Meilläkin pojilla on tapana syödä paahtoleipää suoraan pussista ;)

      Poista
  2. Anonyymi11. kesäkuuta 2013 klo 21.21

    Hienoa M!
    Meidän 5-v. ei todellakaan tee mitään tuollaista. Leivän varmasti löytäisi ja paahtimenkin sijainnin tietää, mutta kun ei vaan kiinnosta. Leipää syö, jos/kun se eteen tuupataan ja käsketään syömään. Niin ja leivän syö siis siinä tapauksessa, ettei sen päällä ole mitään, ei edes voita. :)

    -Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa12. kesäkuuta 2013 klo 20.05

      Tais se syöminen täälläkin jäädä muutamaan haukkuun, mutta omatoimisuus yllätti totaalisesti ja positiivisesti :)

      Poista
  3. Anonyymi11. kesäkuuta 2013 klo 23.38

    Kivoja kuvia, hienoa oma-aloitteellisuutta!

    By the way... tiiätkö voiko estää jotenkin jotain lukemasta blogiaan tai ettei oman blogin jutut tuu sille esille, jos se on kirjautunut lukijaksi? Ootko ite tehnyt joskus niin, jos niin voi tehä?

    Siru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa12. kesäkuuta 2013 klo 20.07

      Kiitos! En osaa sanoa voiko estää lukemasta, sen tiedän että kommenttien jättämisen voi blokata haluamastaan IP-osoitteesta.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää