Siirry pääsisältöön

no trespassing

Jos jotakin oon joskus katunut niin sitä ettei K:sta tullut Eemeliä; ”Voi herranjestas minkälainen lapsi oli hän...” Viidessä minuutissa se oli taas kerinnyt kääntämään yläkerran patterit päälle, heittämään kaikki vuodevaatteet lattialle, täyttämään Koiran vesikupin ruualla – ”keittoa, se sanoi” – ja tyhjentämään puhdaspyykkikorin lattialle. Minne K ei ehdi-kerkee-riennä-keksi sitä ei ole olemassakaan. Ai mitä mä tein kun kaikki tää tapahtui? No, siirsin pyykkejä koneesta kuivariin ja laitoin uuden lastin pesuun. Aamiaiseksi Koira oli muuten ehtinyt nauttimaan yhdet kakat potasta.

Siinä missä mä rentouduin pusikossa Koiran kanssa, L teki samaa kunnostaen meidän ruokapöytää. Kerros lakkaa vielä, ja hyvä siitä tulee. Edelleenkään ei nähty karhua, ei vaikka se oli taas tarinoiden mukaan viimeyönä kaatanut jonkun aidan. Mä ihmettelen tätä meidän urbaanikarhua joka välttelee mua selkeesti koska kaikki jotka ei halua siihen törmätä näkee sen siellä ja täällä ja me muutamat innokkaat, jotka mieluusti näkis sen joksus ei näe siitä vilaustakaan – no kakkaa oon nähnyt. Ehkä ongelma on siinä et mä liikun metsässä ja ne karhunkokijat istuu autoissaan tai sisällä talossa.


mun tulosuunta oli tuolla kyltin takana, sitä ei siis lasketa





Muita sunnuntain rentoutumisharjoituksia on ollut lakanoiden vaihto viiteen sänkyyn, leivonta, poikien ja L:n hiusten nyrhintä kesäkuntoon, ja taisin mä vielä jotakin muutakin tehdä. Mun täytyy kyllä myöntää et oon lakannut laittamasta pussilakanoita pojille. Peitot tulee kuitenkin pestyä vähintään kerran kahteen viikkoon, useimmiten kerran tai kaksi viikossa jomman kumman tai molempien vuotaessa yli öiseen aikaan.


Hiuksia leikatessa O:n pää pyöri kuin väkkärä ja noin puolivälissä se ilmoitti olevansa ihan valmis. Suostuttelin sitä vielä kestämään ja jaoin palkaksi tikkareita.  Siinä istuessaan se juoni miten me leikataan K:lta kaikki tukka pois. Ei leikattu. K taas huusi suoraa huutoa koko toimituksen alusta loppuun. Sitä kuulemma sattui ne katkenneet hiukset niskassa – ne hiuksenpätkät jotka kutittaa. K:n ihoa vasten ne tuntui kivulta ja siltä se sitten kuulostikin, siis siltä että äiti pahoinpitelee lastaan saksilla kylpyhuoneessa.

heinäkuukin muotoutuu hyvää vauhtia



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää