Siirry pääsisältöön

rva Enkeli

Palataan normihölinöihin... ihan superplussaa on se, että M ilmeisesti – ehkä ja toivottavasti – prosessoi suurimman osan lomakriisistään männäviikolla ja tänäänkin meillä oli mukana kohtalaisen joviaali nuori nainen.

huomatkaa kypärä

Siellä uudessa koulussaan se – odotettavasti – oli aika ahdistunut, mutta silti hyvin yhteistyöhaluinen. Vastauksen Enkelin kysymyksiin oli kuiskauksia ja koska mä jo vuosi sitten lopetin M:n puolesta puhumisen sai M ja Enkeli kuiskailla ihan keskenään. Ihan hyvin ne selvis, parasta M:n mielestä oli köysiliukurata  - en mä tiedä mikä se on suomeksi, siis ”zip line” - koulun pihalla, ja kyllä se muutenkin lupas sinne syksyllä mennä. Meidän kiertäessä koulua ja tutustuessa opettajiin ja muuhun henkilökuntaan oli mun sähköpostiin kolahtanut M:n päivitetty IEP – Individual Education Plan eli mukautetun opetuksen suunnitelma. Jos Enkeli on puoliksikaan yhtähyvä kuin Ms Tiffany niin hyvällä mallilla ollaan, enempää en olis voinut toivoa, enemmästä en osannut edes haaveilla... mä uskon et tästä tulee oikein hyvä ja et M:n syksy tulee alkamaan oikein hyvin.




Jos Enkeliin on uskomista voin nostaa oman luokitukseni superäidiksi – joo, en – niin monesta asiasta sain hyväksyviä nyökytyiksiä ja jopa suoraa kiitosta:

  • -          Emme  matkusta kesäksi Suomeen
  • -          M käy kesän ”koulua”
  • -          Kesälomarutiinit pyritään pitämään mahdollisimman lähellä normaalia
  • -          Oltiin ajateltu leikkiä kesällä koulun pihalla ja siten tehdä koulua tutummaksi
  • -          Oltiin seuraavaksi menossa kirjastoon


Iltapäivällä juttelin K:n terapeutin kanssa ja K on kuulemma kerta kerralta mahdottomampi terapiassa. Toimintaterapeutti oikein hykerteli innostuksesta ja selitti kuinka hän nyt ohan tarkkaan tietää minkä asioitten kanssa pitää tehdä töitä. Tuntuu ihanalta että edes joku suhtautuu oman lapsen haasteisiin innostuneesti ja ratkaisúkeskeisesti.

Päivällisellä M ei taaskaan syönyt oikeastaan mitään. Ei vaikka se lanseerattiin iltapalana. Tänään M on syönyt:

  • Aamiaseksi yhden vohvelin ja kaakaon
  • Lounaaksi neljänneksennutellaleivästään ja marjasosetta
  • Välipalaksi banaanin, jota mutusteli ainakin sen puolisentuntia
  • Mukillisen pretseleitä, siis sellaisia suolatikkurinkeleitä
  • Päivälliseksi  yhden kananuggetin, yhden mansikkasoseen, yhden juustotikun ja jälkkäriksi "jätskin"
  • Iltapalaksi jogurtin ja taas pretseleitä






Ostin kuituvalmisteen kaupasta tänään, mutta kotona tavailin laatikosta että ne pillerit a) vähentää ruokahalua - hmm, ei tavoiteltavaa tässä kohtaa b) aiheuttaa tukehtumisvaaran ja c) ei suositella jos lapsella on nielemisvaikeuksia. En nyt sit tiedä et onko tää tuote kuitenkaan meitä varten. Kysytään torstaina lääkäriltä ja päätetään sen jälkeen et pitäiskö ne palauttaa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...