Siirry pääsisältöön

maksamme velkaa

Onneksi on sunnuntai.



M:n vohvelit ja jogurtti sen jälkeen kun ne on "syöty"

Siinä missä juhannusaaton kemut oli ihanat ja hauskat ja riemuisat ja... Eilen masettiinkin sit kovaa hintaa perjantai-illan riemusta. Juhannus tuli tarpeeseen ja kivaa oli. Siis ei siilleen örvelletään juhannuskivaa vaan ihan oikeesti kivaa. Lapset leikki, aikuiset söi ja jutteli ja söi ja jutteli ja... lapset paistoi notskilla vaahtokarkkeja ja M kylpi hot tubissa. Illan hämärryttyä ja lasten nukahdettua isäntäväen sänkyyn siirryttiin sinne nuotion ääreen juttelemaan mukavia. Sitähän tunsi itsensä ihan ihmiseksi, sai taas hetken olla jotain muutakin kuin äiti.


O ja sen käsilaukku

kompromissikakku - suklaata, valkosuklaata, kermaa ja vattuja






L pyytää huomauttamaan että se näyttää Michelin-mieheltä ton takin takia




söin ekaa kertaa yhteentoista vuoteen nuotiomakkaraa


Pudotus oli rankka. Niinhän se kaikissa lapsiperheissä on, jos illalla valvotaan niin seuraavana päivänä ei kellään oo kovin kivaa. O oli väsynyt ja kiukkuinen ja kiukutteli ja oli sellainen kai kohtuu tyypillinen väsynyt kolmevee. Mutta nää kaks muuta... mulla ei oo sanoja kuvaamaan sitä menoa, mutta sanotaan vaikka niin että siitä oli leikki kaukana ja myös vanhemmilla itku lähellä. M:n nukahtaminenkin kesti lopulta illalla toista tuntia, vaikka se oli melatoniininsa saanut.

M on ottanut painopeittonsa takaisin käyttöön, se oli jo välillä K:n käytössä. Täytyy miettiä jos tekis K:lle omansa. Näppylätyyny on koko perheen käytössä ja harkitsen puolivakavissani sellaisten hankkimista ruokapöydän tuolien istuintyynyiksi, sais päivällisvieraatkin treenata vähän keskivartalonlihaksiaan syödessään.

meidän lapset rakastaa tätä "kidutusvälinettä"





Kodintuunaus projekti jatkuu... löysin meille uuden sohvapöydän, keksitiin miten saadaan ruokapöytä tuunattua salonkikelposemmaksi ja tuolien tilalle tullee tässä vaiheessa valkoiset penkit.

Pebble Coffee Table - West Elm

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...