maanantai 18. maaliskuuta 2013

sensorisen integraation häiriö ja yks autisti


Kotiin tuli myrskynmerkki. Laitoin opettajalle sähköpostia kysyäkseni menikö koulussa jotain pieleen vai missä vaiheessa tää lapsi on suistunut totaaliselle törmäyskurssille? Jotakin se selitti jostakin uudesta kouluprojektista mitä se ei saanut tehdä tai ei ehtinyt tekemään... sit se paineli yläkertaan, paiskasi ovensa kiinni ja ryhtyi tekemään jonoja.  Kuppi on nurin ja loppupäivä mennee siinä et yritetään saada sitä takaisin pystyyn.

K:lla on ollut joku tavallista voimakkaampi oraalivaihekohtaus  ja oonkin kaivanut sen suusta väriliituja, pyyhekumin, Polly Pocketsin kenkiä, kolikon, autonrenkaan, villalanganpätkän... näin vaan muutaman mainitakseni. Ja sit on taas hypätty ja kiivetty ja koskettu ja heittäydytty... kieritty, nojattu, halattu, törmätty - Kummitäti K:n sanoin "an accident waiting to happen". Jonakin päivänä mä ehkä - toivottavasti - ymmärrän mikä aiheuttaa aina silloin tällöin sen ylimääräisen ryöpyn tätä käytöstä, siis sitä että sillä on ihan tolkutonta tarve hakea sensorista palautetta, tuntea ja kokea fyysisesti kaikki. Lopulta me suunnattiin K:n ja M:n kanssa kauppakeskuksen sisäleikkipaikalle purkamaan paineita sillä aikaa kun O on terapiassa. Täällä se voi heittäytyä ja törmäillä ja hyppiä kohtuullisen turvallisesti.

kauppakeskuksessa me törmättiin myös Easter Bunnyyn



O  terapiassaan keskittyi multaan ja partavaahtoon ja kylpemiseen, tai kylpemistä ne oli lähinnä kuivaharjoitelleet ja kotiin se tuli kylpymonisteen kanssa. Multa ja partavaahtokin oli sujuneet kyseenalaisesti, enemmän se oli halunnut pyyhkiä terapeutin käsiä kuin itse liata omiaan. Ennen O:n syntymää mulla oli joku lapsellinen kuvitelma siitä et lapset tykkää kylpeä. Nyt mä tiedä et monet lapset tykkää kylpeä, ei kaikki – O peseytyy edelleen itkun kanssa ja haraa vastaan kuin sitä yrittäis hukuttaa jo kun kylvyn mainitsee.  Kylpyammeessa ei saa olla leluja ja vettäkin sinne laitetaan vaan muutama hassu sentti. Tänään me saatiin homma hoidettua suuremmitta huudoitta. Tukkaa ei kyllä kasteltu, eikä jätkä myöskään sinne ammeeseen istunut. Suihkua ei kannata ehdottaa, se sujuu vielä huomattavasti huonommin.




Kaikesta tästä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, meillä oli tosi mukava päivä joka M:n kanssa päättyi leffailtaan ja Peter Paniin.



9 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Tiedän kuinka rasittavaa elämä 'aistimusten aallokossa' (samannimistä kirjaa lainatakseni) voi olla. Oman lapsen kohdalla kylpeminen oli pitkään kauhistus, eräs läpimurto tuli lapsen ollessa 3-vuotias. Menin lapsen kanssa suihkuun, ja koska suihkuja oli kaksi, annoin hänen itse pitää suihkua kädessä. Ilmeisesti oma kontrolli helpotti tuskaa, ja möly loppui siihen. Sittemmin lapsi on ruvennut viihtymään kylvyssäkin, porekylpykin passaa ;)

    Suihkun osalta kannattaa tsekata, että millaisella paineella vesipisarat lentävät, aistiyliherkälle lapselle matalapaineinen sadesuihku voi olla miellyttävämpi kuin korkeapaineinen hierova suihku. Kylvyssä taas veden massan aiheuttama paine voi tuntua lapsesta ikävältä, ja suihku voi tuntua mukavammalta.

    Ja veden lämpötila ... no se on melkein oma tarinansa. Lapsen mielestä sopiva veden lämpötila on omasta mielestäni ikävän haalea ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kokeillut tota suihkujuttua, mutta suihkua O pelkää niin hysteerisesti ettei siitä tullut mitään, ehkä pitäis kokeilla uudestaan meidän aikuisten suihkussa jossa on sellainen sadevesisysteemi. Kylpyvesi on joo O:n mielestä vähiten kamalaa haaleana kun noi kaks muuta kylpee mieluiten ihan hillittömän kuumassa vedessä.

      Poista
  2. Meidän vauva rakasti ensiksi kylpemistä. Kolmen kuukauden iässä puhkesi atooppinen ihottuma kun oltiin Suomen lomalla (tai jotain tapahtui, mutta itse ajattelin, että ehkä lämmin vesi kirveli ihottuma kohtia koska mitään normaalista poikkeavaa ei sattunut) ja siitä lähtien kylpeminen oli yhtä huutoa ja jäykkistelyä. Vauva kylpi silloin punkassa ja ostin jopa uuden isomman punkan, ajatuksella että ehkä se auttaisi. Kylvettäminen oli ihan kauheaa, sydäntä ihan kylmäsi se huuto ja neiti meni ihan jäykäksi. Välillä pesin vauvaa suihkulla mutta sekään ei miellyttänyt. Ja se oli aika vaikeaa kun on vain kaksi kättä, ja tukkakin pitäis pestä samalla kun pitää vauvaa sylissä, se kun ei vielä istunut silloin itse. Lääkärin ehdotuksesta, kokeilin mennä sen kanssa itse kylpyammeeseen, ja yhtäkkiä kylpemisestä tulikin kauhean hauskaa taas. Mikä lie juttu tämäkin oli... olisi mukava tietää, mikä pelon todellisuudessa aiheutti.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä pitkästä aikaa kokeilla tota yhdessä kylpemistä jos vaikka auttais... toisaalta kun se on enemmän yleistä vastenmielisyyttä vettä kohtaan kuin varsinaista pelkoa niin en tiedä auttaako.

      Poista
  3. Minä luin aikoinaan, että lapset tykkää sadevesisuihkusta, kun vesi ei tule kovalla paineella. Sattuma ja/tai laiskat vanhemmat ovat saaneet aikaan, että meidän lapset tykkää nimenoman suihkusta. Mutta maalla, jossa on normisuihku (ehkä jopa hiukan kovalla paineella oleva), lapset eivät tykkää suihkusta ollenkaan (ja kylvyssäkään eivät tykkää istua, kun eivät ole siihen tottuneet). Suosittelen siis kanssa kokeilémaan sitä sadevesisuihkua. Meillä poikaset aikoinaan totutettiin suihkuun sylissä (kun ei enää jaksettu laskea kylpyvesiä kahteen kertaan jne).

    Nyt ollaan aina välillä (lapset käy suihkussa joka ilta) sitä, että sisko ja toinen veikka menevät keskenään ja väsympi poikanen nauttii äidin sylittelystä ja suihkuttelee yksin vauhtivekaroiden jälkeen.

    Tsemppiä treenamiseen <3

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoista. Meillä suihku ja uinti on parhaita rauhoittajia. Kuumakuumakuuma kun on päällä, suihkuun meno on pahin paini, mutta lopputulos on uskomatonta. Sen sijaan suuhun menee vain tietynlaisen jutut kuten raaka makaroni, jogurtti, kurkku ja makeat. Niin ja hihat. .. Mutta tuo kupin nurinmeno lieveilmiöitä on tuttua. Löytyisikö jostain joku geenitutkija, joka keksisi kiinnostaa SI: sitä. Jos löytyisi analogioita oireiden välille saattaisi olla helpompi tunnistaa. Taisteltiin 2v ennenkuin saatiin diagnoosi ja senkin jälkeen raivareihin tarjotaan holdia, mikä 10 cm lihaskimpun kanssa on a) mahdotonta b) silkkaa kidutusta kun kosketus sattuu. Ollaan taas rajattomia vanhempia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ennakoivan tekstinsyötön tyttö on kyllä 130 cm....

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.