Siirry pääsisältöön

amerikanpaketti 2014

Amerikanpaketin kasaaminen jäi viikonloppuun, koska se edellytti matkaa Seattleen. Tarkemmin määriteltynä amerikanpaketin kasaaminen edellytti matkaa siihen ihan ensimmäiseen Starbucksiin. Tiesittekö että se ihan eka Starbucks avattiin Seattlessa, Pike Place Marketia - tori tai halli - vastapäätä vuonna 1971. Blogisti haluaa huomauttaa että se on myös blogistin syntymävuosi. Starbucks on siis ollut olemassa jo 43-vuotta.

Nähdessään turistien muodostaman jonon sen ekan kahvilan edessä L kapinoi ja kehoitti mua laittamaan bloggaamisen järjellisiin mitasuhteisiin sen sijaan että seisotan koko perhettä 30C:n helteessä jonottamassa sadan japanilaisen kanssa. En antanut periksi. En antanut periksi vaikka K ilmoitti kuolevansa janoon. Siinä me seistiin kärsimässä kuumasta nauttimassa lämpimästä kesäpäivästä keskellä turstilaumaa mun päähänpiston takia.

Jo aamulla M katsoi mua vähän vinoon kun sanoin et me lähdetään Seattleen ostamaan kahvikuppia. Se ilmoitti mulle et mä en tarvitse kahvikuppia, mulla on jo kuulemma riittävästi kahvimukeja. Olin samaa mieltä. M ei tosin ymmärtänyt yhtään sen paremmin sitä että halusin ostaa ja lähettää sen kahvimukin ihan vieraalle tyypille.

Seuraava rasti on päästä postiin saakka lähettämään paketti Suomeen "Salaperäiselle".


Pike Place Market

Beecher's:n juustotehdas



siinä se on... kaksitoista vuotta mulla meni että tänne saakka vaivauduin

jonossa... jossakin kaukana häämöttää ne Starbucksin kyltit

niillä on kuuma ja jano

Est. 1971 - hyvä vuosi

viimeinkin sisällä


Starbucksin kahvipossu




Pike Placen tunnelmaa

amerikanpaketti 2014

kauppakassi Whole Foods Marketista

purkkaa lähikaupasta

Kommentit

  1. Helsingin Starbucks ei ole siis ainoa, johon jonotetaan pitkälle pihalle asti.

    VastaaPoista
  2. Heh, hauskaa :) Kiva nähdä paketin sisältö!

    VastaaPoista
  3. En kestä! Mahtavaa - arvostan suuresti sekä itse pakettia että erityisesti koko perheen (vastentahtoistakin..) suurta panosta asiaan. Olette te kyllä melkoinen perhe! Tuhannet kiitokset jo etukäteen, can't wait!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...