karanteenissa

Se alkoi kai perjantaina. Tulin kotiin töistä ja L raportoi et K:lla on vatsa kipeenä. L oli päätellyt ummetukseksi, antanut annoksen ulosteen pehmentäjää ja parasetamolia. Lauantaina jannu oli vaisu ja sillä oli ripuli, mä ajattelin et se oli varmaan saanut miehisen mitan sitä ulosteenpehmentäjää enkä miettinyt asiaa sen enempää.

Eilenkin se oli vähän vaisu, ja mä itse olin aivan totaalisen uupunut. Olin sitä mieltä että yhdistelmä; aamut leirillä, illat töissä oli ollut liian rankka... ei mitään, mitä yksi hyvin nukuttu yö ei korjais. Töissä ajatus ei kulkenut ja jalat tuntui lyijyltä. Yhtäkkiä ne osaston käytävät olikin tosi pitkiä. Sain ylihoitajalta luvan lähteä kotiin potemaan ja löysin itseni sängystä jo kauan ennen kymmentä.

Aamulla heräsin yhtä uupuneena kuin illalla nukkumaan mennessä ja löysin poikien huoneen sängystä kalpean pojan jolla oli ihan kamalan kylmä. Ulkona se raahusti mun ja Koiran perässä muutaman metrin jäljessä ja valitti edelleen kylmää kesäaamun hikisessä lämmössä. Huolestuin, kaivoin kaapista kuumemittarin ja totesin ettei sillä ainakaan ole kuumetta. Kun kysyin mihin sitä sattuu oli vastus yksiselitteinen, niskaan. Tarkensin, siis kurkkuun, päähän vai niskaan? Vastaus oli sama, niskaan. Peittelin meidän pysähtyneen superpallon sohvaan ja tarjosin sille lasin maitoa, se oli ainoa mitä se halus. Salaa mietin onko meillä viimeaikoina ollut aivokalvontulehduspotilaita mun hoidossa.

Vähän myöhemmin alakertaan valuu alaston ja uninen M. Kun se kääntää mulle selkänsä huomaan että se niska on täynnä pientä näppylää, soitan L:lle ja kysyn et oliko sillä eilen ollut jotakin hankaavaa päällä. Vastaus oli ei. Tarkastuksessa löysin lisää näppyjä pakaroista, varpaista ja sormista, lämpöäkin sillä oli.

Tuntia myöhemmin me oltiin lastenlääkäriasemalla. Lääkäri haki suurennuslasin ja tutki niitä näppyjä, sit se tutki K:n ja palas vielä takaisin M:n näppyihin. Vastaus oli oppikirjakeissi enterorokosta. Määräys pysytellä kotona kunnes uusia näppyjä ei enää muodostu, ennuste että O saa taudin tämän viikon kuluessa.

Sivutuotteena mä sain itselleni sairausloman. Infektiotautien kommentti omalta työpaikalta oli että jos mulla on oireita on syytä pysyä poissa työpaikalta... oireina väsymys, kipeä suu ja pari näppyä toisessa kädessä, ei kuulemma tartte tulla.

Tänään me ollaan maattu sohvalla, katsottu elokuvia, rakennettu robotteja legoista. Me ollaan syöty aamiaiseksi vohveleita ja lounaaksi mehujäätä. Mä uskon että tää tekee meille loppupeleissä ihan hyvää. Ei uimarantaa, ei terapiaa, ei leikkideittejä, ei jalkapalloa... kotia ja lepoa.