Siirry pääsisältöön

koulueväitä - osa I

Eilen sain viimeinkin otettua itseäni niskasta kiinni ja aloitettua sen koulueväitten valmistelemisen. Aiemmin olin tosin jo keittänyt riisit munariisipiirakoihin ja tehnyt lihakastikkeen lihapiirakkaan. Lisäksi tarvittiin kovaksi keitettyjä munia ja se taikina.

Lihakastikkeeseen tulee paistettua jauhelihaa, johon sekoitan tavallista marinaraa, valkosipulia ja basilikaa. Suurustan kastikkeen ripauksella vehnäjauhoja niin ettei se ole valuvaa.

Munariisitäytteeseen tulee liha/kasvis/kanaliemessä keitettyä täysjyväriisiä ja kovaksi keitettyä kananmunaa pilkottuna. Riiseihin sekoitin myös kananmunan valkuaisen sitomaan täytettä.

300g maidotonta margariinia
4dl täysjyvävehnäjauhoja
2dl vehnäjauhoja
2 munankeltuaista (toinen valkuainen riisiin, toinen voiteluun)
1 1/2dl maidotonta tuorejuustoa tai maidotonta maustamatonta jugurttia
tarvittaessa 1/2-1dl manteli/soija/kookosmaitoa

nypi rasva ja jauhot sekaisin, itse raastan margariinin jauhojen sekaan raastinraudan karkeimmalla terällä

sekoita tuorejuusto/jugurtti ja keltuaiset taikinaan

valmis taikina näyttää tältä, anna levätä jääkaapissa vähintään puolisen tuntia

huomaa että täytteen lihasose on kiinteää eikä kastikemaista

kauli puolet taikinasta ohueksi 2-3mm suorakaiteeksi ja leikkaa se yhdeksään suorakaiteesen

laita jokaisen suorakaiteen toiseen laitaan pari ruokalusikallista täytettä

taittele ja sulje haarukalla, voit voidella suljettavan reunan vedellä


valmista munariisipiiraat samalla tavalla

ennen paistamista voitele piiraat ja paista 180C noin 17 minuuttia kunnes piiraat ovat kullanruskeita. Pakasta jäähtyneet piiraat ja laita kouluaamuna eväslaukkuun tai omaan eväsrasiaasi töihin. 
Edit. Reseptin voi valmistaa myös maitotuotteita käyttäen.

Kommentit

  1. No, onpa hyvän oloinen ohje! Teksi mieli näitä kokeilla. Varmasti paljon tavallisia lihapiirakoita ja munariisipasteijoita terveellisempiä. Mitä tuo marinara muuten on? En ole sanaa ennen kuullut, mutta tulee grillimauste mieleen (ja marinointi, josta päättelin jotain). :)

    T: Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, marinara on tomaattipohjainen pastakastike :)

      Poista
    2. OK, kiitti! Enpä arvannut! :)

      T:Anna

      Poista
  2. Taidanpa ottaa kokeiluun - tartten hyviä, säilyviä ja ruokaisia eväsideoita avoimeen ip-kerhoon. En ottanu muksuille maksullista välipalaa, kun eivät käy joka päivä. Eväät pitää olla sellasia, että säilyvät koulupvän ajan repun pohjalla. Pilaantumatta ja ehjinä :)

    VastaaPoista
  3. Tosiaan: kuinkahan kauan nuo säilyy lämpimässä? Olen lukenut, että ainakin tuotteet, joissa on lihaa tai kalaa eivät säily sentään tuntikausia, esim koko koulupäivää lämpimässä. Lounaaseen asti toki varmaan, mutta itse en enää iltapäivällä uskaltaisi lapsille antaa. Mitenköhän on?

    VastaaPoista
  4. Riippunee koulupäivän pituudestakin ;) Meillä eväät syödään kuitenkin jo klo 12 tai 13. Ja ovathan eväät eväslaukussa kylmäpakkausten kanssa. Ja Suomen ilmasto-oloissa (aikaisemmassa asuinmaassa sai tosissaan miettiä, mikä säilyy siinä 25-38 asteessa) sentään mennään. Mutta kokemus osoittaa, että esim. voipäällysteiset näkkärit ja leivät eivät kovin freesejä ole enää sen jälkeen, kun ovat viettäneet muutamankin tunnin lapsen repussa. Pähkinävoit pärjää vähän paremmin, onneks ne maistuu.

    VastaaPoista
  5. Juu, kylmäpakkaukset auttaa kyllä varmasti paljon ja hyvä eväslaukku, joka eristää. :)

    VastaaPoista
  6. Ompa kiva ohje, pitää kokeilla tätä joskus, laitan talteen :-) Uunin lämpötilakin sopii hyvin, meidän uuni lämpenee vaan 175 asteeseen niin ihan kaikkea ei voi tehdä! :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...