Siirry pääsisältöön

annetaan pois

Annetaan pois kolme lasta pitovaikeuksien vuoksi. Tottelevaisuuskoulutuksesta ei hyötyä alkavaan uhmaan. Ei palautusoikeutta. Ei vaihtoa uudempiin tai vanhempiin paremmin toimiviin kiitos.

On meillä oikeasti ollut ihan hyvä päivä, mutta kun lähtee liikkeelle aamulla kukon laulaessa ja saapuu seuraavan kerran kotiin vasta päivällisaikaan ja nauttii koko sen ajan ihanien lapsukaittensa seurasta; lääkärissä, työpalaverissa, ruokakaupassa, lounaalla - lounaalla kaksi pupeltaa ruokaansa ja kolmannen on ihan pakko päästä kakalle ja niinpä mä juoksen sen vessan ja meidän lounaspöydän väliä huolehtien ettei ketään kidnapata, tai ettei kukaan vaihtoehtoisesti kuvittele että oon hylännyt ne siihen kahvion pöytään - päivällisellä, leikkipuistossa, autossa, vessassa... tulee äidille väsy vastaan jossakin vaiheessa, etenkin kun yksi kirkuu päivällispöydässä, toinen kertoo - ja esittelee samalla hampaanjälkiä - kuinka sitä taas purtiin ja kolmas riehuu ilman päätä ja häntää kaataen lamput mennessään (se ainoa hieno ja kallis mitä tästä taloudesta löytyy).

Tarzan...

...ja Jane

M meditoi Kanasten kanssa autotallissa - Ei saa häiritä! 

Prinsessojen määrä meidän taloudessa näyttää kasvavan...
Antakaa mulle armoa edes hetki ja joskus, mutta ne ei vaan anna - armoa, mulle. Mä kuulen M:n äänen autotallista, mä kuulen kuinka sen tarvitseva ja vaativa äänensävy lähestyy mua, miten kukaan - siis kukaan, kukaan, kukaan - voi olla noin intensiivinen ja kuluttava. Miksi mun lapsi on sellainen? Miksi mun lapsi on autisti? Miksi mulla on kaksoset? Miksi se yksi vaan huutaa uhmakkaasti kun ei osaa ja pysty? Miksi ne puree? Miksi? Miksi? Miksi? Armoa!


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi28. elokuuta 2012 klo 21.43

    Mulla loppui uni -todellakin ihmeellistä!- joten kerrankin joudan vähän kommentoimaankin. Ja ah, tätä hiljaisuutta ja rauhaa! Eli kyllä täälläkin välillä toivotaan armoa lapsilta ja päikkäritkin tuntuu liian lyhyeltä omalta ajalta... 3 pientä lasta vaan vaatii veronsa ja joskus iltaisin on kieltämättä olo kuin jyrän alle jääneellä.
    Ja taas mie luin ihaillen kuinka sie pärjäät kaikkien lapsien kanssa JOKA PAIKASSA! Oot kyllä super!
    Muruset

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa29. elokuuta 2012 klo 8.19

      Ihanaa kun kävit lukemassa! Voimia arkeen myös sinne!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää