Siirry pääsisältöön

annetaan pois

Annetaan pois kolme lasta pitovaikeuksien vuoksi. Tottelevaisuuskoulutuksesta ei hyötyä alkavaan uhmaan. Ei palautusoikeutta. Ei vaihtoa uudempiin tai vanhempiin paremmin toimiviin kiitos.

On meillä oikeasti ollut ihan hyvä päivä, mutta kun lähtee liikkeelle aamulla kukon laulaessa ja saapuu seuraavan kerran kotiin vasta päivällisaikaan ja nauttii koko sen ajan ihanien lapsukaittensa seurasta; lääkärissä, työpalaverissa, ruokakaupassa, lounaalla - lounaalla kaksi pupeltaa ruokaansa ja kolmannen on ihan pakko päästä kakalle ja niinpä mä juoksen sen vessan ja meidän lounaspöydän väliä huolehtien ettei ketään kidnapata, tai ettei kukaan vaihtoehtoisesti kuvittele että oon hylännyt ne siihen kahvion pöytään - päivällisellä, leikkipuistossa, autossa, vessassa... tulee äidille väsy vastaan jossakin vaiheessa, etenkin kun yksi kirkuu päivällispöydässä, toinen kertoo - ja esittelee samalla hampaanjälkiä - kuinka sitä taas purtiin ja kolmas riehuu ilman päätä ja häntää kaataen lamput mennessään (se ainoa hieno ja kallis mitä tästä taloudesta löytyy).

Tarzan...

...ja Jane

M meditoi Kanasten kanssa autotallissa - Ei saa häiritä! 

Prinsessojen määrä meidän taloudessa näyttää kasvavan...
Antakaa mulle armoa edes hetki ja joskus, mutta ne ei vaan anna - armoa, mulle. Mä kuulen M:n äänen autotallista, mä kuulen kuinka sen tarvitseva ja vaativa äänensävy lähestyy mua, miten kukaan - siis kukaan, kukaan, kukaan - voi olla noin intensiivinen ja kuluttava. Miksi mun lapsi on sellainen? Miksi mun lapsi on autisti? Miksi mulla on kaksoset? Miksi se yksi vaan huutaa uhmakkaasti kun ei osaa ja pysty? Miksi ne puree? Miksi? Miksi? Miksi? Armoa!


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi28. elokuuta 2012 klo 21.43

    Mulla loppui uni -todellakin ihmeellistä!- joten kerrankin joudan vähän kommentoimaankin. Ja ah, tätä hiljaisuutta ja rauhaa! Eli kyllä täälläkin välillä toivotaan armoa lapsilta ja päikkäritkin tuntuu liian lyhyeltä omalta ajalta... 3 pientä lasta vaan vaatii veronsa ja joskus iltaisin on kieltämättä olo kuin jyrän alle jääneellä.
    Ja taas mie luin ihaillen kuinka sie pärjäät kaikkien lapsien kanssa JOKA PAIKASSA! Oot kyllä super!
    Muruset

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa29. elokuuta 2012 klo 8.19

      Ihanaa kun kävit lukemassa! Voimia arkeen myös sinne!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää