Siirry pääsisältöön

se on AINA iholla


Pizzataikinan kohoamista odotellessa ja viinilasin voimalla jatkan pohdintaa elämästä...

M ja L pelaa Brion Liukumäkipeliä ja mä kuuntelen niitten juttuja sivukorvalla – samalla pohtien, että toi tyttö on huomattavasti miellyttävämpi aina käytyään psykologilla... mitäköhän siitäkin pitäis päätellä. Hyvä psykologi vai huonot vahemmat vai vähän molempia?

Pojat on nukkumassa, O istui Stokkessaan jo viiden jälkeen ulisten vuorotellen ruokaa ja unta: ”Mammaaaaaaaaaa, night-night..... mammaaaaaaa, hungryyyyyyyyy, mammaaaaa night-night....!” Perjantain kunniaksi kananuggetteja – toki kokojyvä maissia ja oikeeta kanaa – ja verkkomelonia ja jätkät unille sanoin.... ”Good night, don’t let the bed bugs bite. Hyvää yötä, kauniita unia, oman kullan kuvia. I love you! Minä rakastan sinua! Levolle lasken luojani, armias ole suojani, jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Aamen” Pusut päälle ja ovi perässä kiinni.

Kysyin eilen M:ltä mitä se ”Minä rakastan sinua” tarkoittaa, eikä sillä ollut sinisenharmaata aavistustakaan... Tänään huutelin lapsia ”S-Y-Ö-M-Ä-Ä.N!!!!!!!!!!”, eikä yksikään ilmestynyt paikalle... toistin saman, yhtä heikolla lopputuloksella ja lopulta karjaisin ”D-I-N-N-E-R, N-O-O-O-O-W!!!!!!!!”  ....ja alle 30 sekunnissa kaikki istui pöydässä. Meillä puhutaan englantia – oikeesti.

M:n SNAPS (autismiluokka) ilmoittautumiskaavake tuli tänään postissa. Eka varsinainen SNAPS-päivä on syyskuun 18. ja edeltävänä perjantaina on tutustuminen koulukavereihin ja opettajiin. Tästä päättelin, että koulu alkaa syyskuun 10. ja SNAPS viikkoa myöhemmin.  Tuskin maltan odottaa... oikeesti! Enää 16 päivää koulun alkuun... Mä luin tänään yhden kahden autistisen lapsen äidin blogia ja tajusin taas kerran, että ehkä mä sittenkin oon ihan normaali kun en jaksa lukea iltasatuja lapsilleni vaan alan neljän jälkeen odottamaan nukkumaanmenoaikaa. Tajusin, että on muitakin, jotka elää maailmassa jossa lapsi on iholla heräämisestään nukkumaanmenoon, eikä päästä irti hetkeksikään, ei yhdeksi pieneksi hetkeksi, ei kertaakaan, yhtenäkään päivänä, ikinä... Neljä vuotta, neljä kuukautta, seitsemän päivää, kaksitoista tuntia – iholla. Aamusta iltaan ja useimmiten öisinkin. Aina. Se on aika raskasta aina välillä ja 22.5 viikkotuntia koulua on siihen tervetullut ja odotettu tauko.




Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää