Siirry pääsisältöön

se on AINA iholla


Pizzataikinan kohoamista odotellessa ja viinilasin voimalla jatkan pohdintaa elämästä...

M ja L pelaa Brion Liukumäkipeliä ja mä kuuntelen niitten juttuja sivukorvalla – samalla pohtien, että toi tyttö on huomattavasti miellyttävämpi aina käytyään psykologilla... mitäköhän siitäkin pitäis päätellä. Hyvä psykologi vai huonot vahemmat vai vähän molempia?

Pojat on nukkumassa, O istui Stokkessaan jo viiden jälkeen ulisten vuorotellen ruokaa ja unta: ”Mammaaaaaaaaaa, night-night..... mammaaaaaaa, hungryyyyyyyyy, mammaaaaa night-night....!” Perjantain kunniaksi kananuggetteja – toki kokojyvä maissia ja oikeeta kanaa – ja verkkomelonia ja jätkät unille sanoin.... ”Good night, don’t let the bed bugs bite. Hyvää yötä, kauniita unia, oman kullan kuvia. I love you! Minä rakastan sinua! Levolle lasken luojani, armias ole suojani, jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Aamen” Pusut päälle ja ovi perässä kiinni.

Kysyin eilen M:ltä mitä se ”Minä rakastan sinua” tarkoittaa, eikä sillä ollut sinisenharmaata aavistustakaan... Tänään huutelin lapsia ”S-Y-Ö-M-Ä-Ä.N!!!!!!!!!!”, eikä yksikään ilmestynyt paikalle... toistin saman, yhtä heikolla lopputuloksella ja lopulta karjaisin ”D-I-N-N-E-R, N-O-O-O-O-W!!!!!!!!”  ....ja alle 30 sekunnissa kaikki istui pöydässä. Meillä puhutaan englantia – oikeesti.

M:n SNAPS (autismiluokka) ilmoittautumiskaavake tuli tänään postissa. Eka varsinainen SNAPS-päivä on syyskuun 18. ja edeltävänä perjantaina on tutustuminen koulukavereihin ja opettajiin. Tästä päättelin, että koulu alkaa syyskuun 10. ja SNAPS viikkoa myöhemmin.  Tuskin maltan odottaa... oikeesti! Enää 16 päivää koulun alkuun... Mä luin tänään yhden kahden autistisen lapsen äidin blogia ja tajusin taas kerran, että ehkä mä sittenkin oon ihan normaali kun en jaksa lukea iltasatuja lapsilleni vaan alan neljän jälkeen odottamaan nukkumaanmenoaikaa. Tajusin, että on muitakin, jotka elää maailmassa jossa lapsi on iholla heräämisestään nukkumaanmenoon, eikä päästä irti hetkeksikään, ei yhdeksi pieneksi hetkeksi, ei kertaakaan, yhtenäkään päivänä, ikinä... Neljä vuotta, neljä kuukautta, seitsemän päivää, kaksitoista tuntia – iholla. Aamusta iltaan ja useimmiten öisinkin. Aina. Se on aika raskasta aina välillä ja 22.5 viikkotuntia koulua on siihen tervetullut ja odotettu tauko.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...