Siirry pääsisältöön

sata litraa bensaa


Viimeinkin perjantai ja pitkä viikonloppu. Mikä tekee kotiorjan kotiäidin perjantaista jotenkin erilaisen muihiin päiviin verrattuna? – En ihan rehellisesti tiedä... tai ehkä se että lauantaina saa aamusta lähteä koiran kanssa lenkille ihan YKSIN, se on aika luksusta.

M:n psykologi on lomalla ja näinpä meillä on melkein vapaa perjantai. Mulla on iltapäivästä kardiologi, mutta muuten ei oo aikatauluja. Noin muuten viikkoa kuvaa aika hyvin se ettei yhtään ylimääräistä – siis ns. huviretkeä  - olla tehty mihinkään, auto tankattiin viikko sitten, siinä on 100 litran tankki ja se tankki on nyt niin tyhjä ettei pääse mihinkään pysähtymättä ensin bensa-asemalla. On tullut vähän ajeltua... terapiaan ja lääkäriin ja terapiaan ja lääkäriin ja puistoon ja terapiaan ja lääkäriin...

Pojat nukkuu, M ei nuku. Se on nyt kohta ollut viikon omassa huoneessaan ja mä siinä patjalla lattialla. Saldo:

1 hyvin nukuttu yö
1 yö patjalla mun kanssa nukkuen
1 yö patjalla mun kanssa heräillen
2 rikkonaista yötä

Taidan pyytää että se psykologi ryhtyy seuraavaksi puhumaan ton kanssa tästä nukkumisasiasta. Pakkohan tähän on joskus saada jotakin tolkkua... millä mä opetan sille ettei mitään kamalaa tapahdu jos nukkuu sängyssä yksin, se kun pelkää sitä kamalaa vaikka mä oon siinä alle metrin päässä...

10 päivää koulun alkuun... vaatteet päälle ja menoksi - TAAS


Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää