Siirry pääsisältöön

koettelemuksia ja haaveita


On meidän M:aa tänään taas koeteltu... kaikki käytiin kyllä läpi sanallisesti aamulla ja kun ei erikseen kuvia kaipaillut en niitä sit laittanutkaan... poniratsastukseen, Ikeaan, koiranruokakauppaan ja kotiin. Mikä kaiken sitten kaatoi? No se kun me mentiin sieltä poniratsastuksesta eri reittiä sinne Ikeaan ja päätettiin vielä Ikeastakin ajaa pikkuteitä takaisin... se meidän M:n päivän kaatoi, ja lopulta uliseva ja raivoava ja suurta sielun- ja maailmantuskaa poteva lapsi kannettiin kirkuen ja potkien ja huutaen sänkyynsä. Siinä vaiheessa suurin tuska – se oli kyllä sitä tasoa suurta tuskaa että kokemattomampi olis saattanut säikähtää - tuli siitä tosiasiasta että hän joutui sänkyyn ennen poikia, mikä valtaisa vääryys! (On se, kun puhutaan nelivuotiaasta.)

No, siinä vaiheessa kun automatka alkoi kääntyä koettelemukseksi neidolle alkoivat myös meidän muiden koettelemukset ja kyllä meitä onkin koeteltu.  Olis kivaa jos – toivottavasti KUN – joskus tulis päivä kun en illalla tuntis jääneeni  jyrän-junan-rekan alle. Onneksi on viini, hyvä ystäväni viini.

Ja illalla saa taas vähäksi aikaa unohtaa olevansa kolmen lapsen äiti, haaveilla sisustuksesta ja ravintolaillallisista ja rauhallisista aamiaisista ja kirjoista ja kaikesta siitä mitä just nyt ei voi saada... viisitoista vuotta ehdittiin kuitenkin kahdestaan tehdä kaikkea kivaa ja muutaman vuoden päästä me voidaan taas sisustaa ja fine dine ja syödä rauhassa aamulla ja lukea ja kirjoittaa ja... lasten kanssa. On vaan päiviä jolloin nämä hassut vuodet tuntuvat vähän vähemmän hassuilta ja jo yksi päiväkin tuntuu pitkältä ajalta, niin pitkältä ettei edes uskalla ajatella vuosia.

Oli meillä kuitenkin kivaakin... myös tänään.

Poniratsastusta maatalouskaupan asiakastilaisuudessa... mehän ollaan melkein suurtilallisia kun meillä on kolme Kanasta. 

K ratsastaa, eikä ole ihan varma asiasta. O nautti, mutta siitä ei saatu hyvää kuvaa... 

Toimintaterapeutin unelmapuisto... epätasaisia tunneleita, erilaisia liukumäkiä, tikapuita, portaita, kiipeilyseiniä... 

Tältä näyttää tukka kun ei uskalla laskea ilman että roikkuu reunassa ;) 

Jätskiä "Ikeajassa"

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...