Siirry pääsisältöön

koettelemuksia ja haaveita


On meidän M:aa tänään taas koeteltu... kaikki käytiin kyllä läpi sanallisesti aamulla ja kun ei erikseen kuvia kaipaillut en niitä sit laittanutkaan... poniratsastukseen, Ikeaan, koiranruokakauppaan ja kotiin. Mikä kaiken sitten kaatoi? No se kun me mentiin sieltä poniratsastuksesta eri reittiä sinne Ikeaan ja päätettiin vielä Ikeastakin ajaa pikkuteitä takaisin... se meidän M:n päivän kaatoi, ja lopulta uliseva ja raivoava ja suurta sielun- ja maailmantuskaa poteva lapsi kannettiin kirkuen ja potkien ja huutaen sänkyynsä. Siinä vaiheessa suurin tuska – se oli kyllä sitä tasoa suurta tuskaa että kokemattomampi olis saattanut säikähtää - tuli siitä tosiasiasta että hän joutui sänkyyn ennen poikia, mikä valtaisa vääryys! (On se, kun puhutaan nelivuotiaasta.)

No, siinä vaiheessa kun automatka alkoi kääntyä koettelemukseksi neidolle alkoivat myös meidän muiden koettelemukset ja kyllä meitä onkin koeteltu.  Olis kivaa jos – toivottavasti KUN – joskus tulis päivä kun en illalla tuntis jääneeni  jyrän-junan-rekan alle. Onneksi on viini, hyvä ystäväni viini.

Ja illalla saa taas vähäksi aikaa unohtaa olevansa kolmen lapsen äiti, haaveilla sisustuksesta ja ravintolaillallisista ja rauhallisista aamiaisista ja kirjoista ja kaikesta siitä mitä just nyt ei voi saada... viisitoista vuotta ehdittiin kuitenkin kahdestaan tehdä kaikkea kivaa ja muutaman vuoden päästä me voidaan taas sisustaa ja fine dine ja syödä rauhassa aamulla ja lukea ja kirjoittaa ja... lasten kanssa. On vaan päiviä jolloin nämä hassut vuodet tuntuvat vähän vähemmän hassuilta ja jo yksi päiväkin tuntuu pitkältä ajalta, niin pitkältä ettei edes uskalla ajatella vuosia.

Oli meillä kuitenkin kivaakin... myös tänään.

Poniratsastusta maatalouskaupan asiakastilaisuudessa... mehän ollaan melkein suurtilallisia kun meillä on kolme Kanasta. 

K ratsastaa, eikä ole ihan varma asiasta. O nautti, mutta siitä ei saatu hyvää kuvaa... 

Toimintaterapeutin unelmapuisto... epätasaisia tunneleita, erilaisia liukumäkiä, tikapuita, portaita, kiipeilyseiniä... 

Tältä näyttää tukka kun ei uskalla laskea ilman että roikkuu reunassa ;) 

Jätskiä "Ikeajassa"

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää