Siirry pääsisältöön

kysymyksiä, pieniä ja suuria...


Meillä oli lasten kanssa loppujen lopuksi tosi mukava aamu vaikka mua vähän jännittikin. Haettiin M terapiasta, ajettiin kauppaan ja kaupassa itkuinen ja väsynyt M sanoi olevansa nälkäinen... muitten ostosten lomassa kärryyn myös lounas ja siinä kaupan – sangen viihtyisässä, oikeesti – kahvilassa istuttiin varmaan tunnin verran. Lapset söi, mä join kahvia ja juteltiin niitä näitä... variksia, koiria, omenasoseita. Kotiin ajellessa koukattiin vielä puiston kautta... K opettelee kiipeilemään kiipeilytelineessä, O ponnekkaasti yrittää perässä vaikka mä nään, että sitä pelottaa niin kuin vain voi, M tekee samat liikkeet kahdeksankertaisella nopeudella ja saa samat taputukset kuin pojatkin. Lopuksi kastelujärjestelmä pärähtää päälle ja jannut juoksee itsensä kikattaen läpimäriksi ja päätyvät autoon pelkissä vaipoissa... Lisää tätä samaa, tää oli kivaa!

Sain broidilta sähköpostia, kirjoitin aiheesta sähköpostin ystävälle.

Olenko narsisti? Luin netissä narsisitisen persoonallisuuden tunnusmerkkejä, enkä mielestäni mahtunut niihin... Mistä tiedän olenko narsisti?

Olenko kyvytön olemaan onnellinen? Mun mielestä mä olen onnellinen enkä ollenkaan onneton... no hetkittäin epätoivoinen ja onneton, mutta pääsääntöisesti onnellinen ja positiivinen. Eikö se riitä, että omasta mielestään on onnellinen? Eikö se ole onnea, että on hyvä just tässä ja nyt, ettei halua ja tarvitse lisää ja enempää? En siis tarkoita nyt haaveita, haaveita ja tavoitteita pitää olla.

Olenko epäempaattinen? Olen, yritän olla empaattisempi ja se on vaikeeta, teen kuitenkin töitä tämän asian eteen.

Olenko itsekeskeinen? Mitä se tarkoittaa? Asetanko oman etuni perheeni edun edelle? En koskaan. Asetanko perheemme edun muiden edun edelle? Kyllä. Teenkö sen tönien kyynärpillä muista piittaamatta? En... teen sen jättämällä väliin projekteja joihin olis ehkä suotavaa venyä, sanomalle etten ehdi, yrittämällä säästää ne omat paukut tähän omaan... pitäisi kyetä enemmän auttamaan muita, osallistumaan yhteisön toimintaan, tiedän... ei voi vain ottaa ilman että myös itse antaa.

Haluaisinko olla parempi ihminen? Kyllä. Teen töitä sen eteen, ihan jokaisena päivänä. Välillä onnistun ja joskus taas kompastun ja läsähdän nenälleni... vielä en ole luovuttanut.

***

Sitten ne pienet ja pikkumaiset kysymykset, jotka mun nyt vaan on tässä pakko kirjoittaa...

*** 

Voiko ihminen joka ei koskaan ole lasta nähnyt muussa kuin valokuvissa tietää onko tällä lapsella kehitysviivästymä? Sanoisin, että EI.

Voiko ihminen olla geneettisesti epämiellyttävä ja ilkeä persoona? Mä uskoisin, että kasvatus ja ympäristö muovaa meidän käytöstä ja persoonallisuutta, joten vastaus mun mielestä on EI.

Jatkokysymys edelliseen... Oletetaan, että M:sta kasvaa patologinen valehtelija, onko vika silloin M:n geeniperimässä vai mahdollisesti meissä vanhemmissa kasvattajina? Kallistuisin jälkimmäiseen, seisoisin peilin edessä ja miettisin mikä meni pieleen. Mitä MINÄ tein väärin, jotta lapsestani kasvoi tällainen.

***

Huono aloitus toivottavasti hyvälle blogille, toivotaan ja yritetään päästä yli tästä mielenkuohunnasta pikaisesti ja päästä valoisampiin aiheisiin ja ajatuksiin. Bear with me, please! Nyt mä meen leikkimään.


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi20. elokuuta 2012 klo 13.13

    Ihana Yksis, ihana blogi ja ihania kysymyksiä! Karmeita syytöksiä ja karmee niskalenkki äidiltä...
    Näitä jokaista juttua tässäkin vois pohtia ihan päivä kerrallaan. Niin isoja kysymyksiä ja hyvä kohdata, jos näkisi itsestäänkin sen totuuden ja sitten askeleet siitä vähän kauniimpaan suuntaan.
    On ihan mahtavaa, että perusarki kolmen pienen tarvitsevan lapsen kanssa on onnellista! Ja on siunaus nähdä onni ja ilo pienissä jutuissa.
    Halit,
    m

    VastaaPoista
  2. Muusa Liinpaa20. elokuuta 2012 klo 17.15

    halit sinnekin, on tosiaan ihan hyväkin pohtia omia liikkeitään ja toimiaan... mä mietin sitä empatiaakin vielä uudemman kerran ja ehken ole kovin empaattinen ihminen, mutta kyllä oman lapsen suru - vaikka kuinka vähäpätöinen aikuisen silmin - koskettaa jonnekin niin syvälle ja saa haluamaan siirtää vaikka vuoret tehdäkseen asiat hyväksi, eikö siihen vaadita empatiaa?

    VastaaPoista
  3. Anonyymi21. elokuuta 2012 klo 3.23

    Tuliko siis ajatukset empatian puutteesta ja narsismista sun veljeltä? Mahtavaa! Siinä toinen jota voit heittää kengällä.
    Sen verran sinua tunnen, että väittäisin sinun olevan empaattinen. ei se empatiakyky tarkoita sitä että nyyhkii jokaisen pikkujutun takia, vaan että osaa myötäelää ja sitä sinä osaat kyllä. Ja sitä narsismiasiaa on turha edes miettiä!
    Oot ihan huipputyyppi, pus! J

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa21. elokuuta 2012 klo 8.14

      Sieltäpä hyvinkin ja kun koko lauma osittaa sormella ja syyttää niin kyllähän sitä käy mielessä että josko sittenkin... Kiitos ja haleja! Soitellaan - pian!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää