Siirry pääsisältöön

jokainen chäänssi on mahdollisuus


Uusi päivä ja uudet kujeet... vai uusi yritys? Ehkä mä en nyt ihan vielä anna niitä ensimmäiselle vastaantulijalle ja ehkä mun tosiaan pitäis ottaa kummitäti T:n neuvosta vaarin ja löytää boheemimpi lähestymistapa elämään. Jokainen päivä ON uusi mahdollisuus ja toivossa on hyvä elää ettei tänään syöksytä sille rotkoon vievälle sivuraiteelle...

Vähän lannistavaa kuitenkin elää koko ajan torstaissa ja yhtäkkiä ymmärtää, että on keskiviikko... M lähti toimitaterapiaan ja ABAan – saatiin yks ylimääräinen kerta klinikalla – ja pojat katsoo telkkua ja juttelee keskenään ja just nyt on taas aika idyllistä... kunpa tätä tunnelmaa vois purkittaa ja kaivaa sen purkin esiin kun meinaa usko ja toivo loppua... Eilen taas kerran tuli todettua, että O tosiaan tarvitsee ne päiväunensa. Muuten viidestä eteenpäin on meillä yhden itkuisen pojan ujellusta ja kiukkua ja kun iltaa kohden näitten villieläinten kullannuppujen vauhti muutenkin kasvaa eksponentiaalisesti ei siihen tarvita sitä yhtä ujeltavaa äänilähdettä. Yritämme siis jatkossa saada pojan unille, siitä on viime aikoina vähän lipsuttu kohtalokkain seurauksin.

M on oppinut nukkumaan omassa sängyssään - lue; M on oppinut nukkumaan omassa sängyssään niin, että mä nukun patjalla siinä vieressä - ja tänään se vetäs farkut omatoimisesti jalkaan, mun lapsi joka on AINA vastustanut farkkuja kun ne on kovat ja karkeet ja inhottavat ja epämukavat ja... Yllättäin se näytti farkuissaan ja raitapaidassaan ja flipflopeissaan enemmän kymmenen-  kuin nelivuotiaalta. Muutenkin se oli herätessään aivan käsittämättömän hyväntuulinen ja avulias... millä me saatais sille lisää tällaisia aamuja?

Jos jaksan, meen tänään illalla pitkästä aikaa POKAan – autististen lasten perheiden vertaistukiryhmään – olis kivaa nähdä tuttuja ja kuulla kuulumisia ja tunnelmia kesästä ja koulun alkamisesta...

Pitäis raapustaa itsestäni jonninmoinen opettajaprofiili ja vanhemmille jonkin sortin systeemi meidän tavoitteista ja lukuvuoden ohjelmasta... pitäis varmaan muutenkin alkaa miettimään ihan materiaalien kanssa mitä lauletaan ja leikitään, S:n kanssa ideoitiin jo eilen värikylpytyyppistä lähestymistapaa ja mä jo vähän innostuinkin, tästä voi tulla kivaa!

12 päivää koulun alkuun, mä niiiiiiin odotan sitä koulubussia tohon oven eteen...



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...