Siirry pääsisältöön

tänään kotona


Toimintaterapeutti on edelleen sairaana ja saatiin siis yllättäin hidas aamu... postiin pitäis lähteä käymään, mutta tänään mä en jaksais tehdä yhtään mitään. Kolme päivää oon jaksanut ja eilen oltiin suorastaan puolimaanisia, tänään näköjään maksan siitä sitten hintaa. Joka paikkaa särkee ja mä unelmoin siitä et pääsisin takaisin vällyjen alle... Yllättäin päivän ainoa ohjelma on O:n puheterapia iltapäivällä. Onko niin paha jos ei jaksa tehdä yhtään mitään? Ei edes leikkiä lasten kanssa? Jos vaan jotenkin selviytyy aamusta iltaan? Ehkä kolmas kahvikupillinen auttais...

Eilen illalla oli Supper Clubin date night ja vaikka olin paikalla ainoana ilman deittiä oli kyllä kiva ilta ja L:llekin sanoin et olis kannattanut tulla, olis viihtynyt... ihania naisia ja kaikilla yhtä mukavat miehet. Elleninkään kanssa ei tällä kerralla mennyt sukset ristiin ja Ellenin miehen kanssa puhuttiin pitkään politiikasta ja perheestä ja lapsista ja... Hyvässä seurassa hyvää ruokaa lämpimässä kesäillassa – hyttyset vähän haittas, mutta ei se mitään. Ens kuussa on mun vuoro ja pitäis siis ryhtyä miettimään teemaa, jotain viimeisiin kesäpäiviin tai alkavaan syksyyn sopivaa... Meidän kodit on aina sellaisia pimeisiin iltoihin sopivia, ”lämpimiä” ja kodikkaita, ei niitä ilmavia ja avaria kesäkoteja... meidän sisustus ikäänkuin ”syttyy” kynttilöistä ja syksyn tuoksusta.

Ajatuksissani yhdistän nämä kaksi... väsyneen ja tylsän aamun ja ajatuksen syysillasta kodikkaassa talossa, nappaan kameran kaapin päältä ja hetken juoksen ympäri taloa räpsäytellen erilaisia ali- ja ylivalottuneita otoksia... tässä tulos:

Ruokailutilan nurkkaus... kynttilä vähän vinossa ja sillai...

Ruokailutila keittiöstä

Ja se toinen seinä. Huomaa vaippakaaos kaapin päällä...

Keittiön sekasotku... no, on toi joskus pahemmaltakin näyttänyt. 

Olkkari keittiöstä, suoraan lasten jäljiltä.

Olkkari ulko-ovelta

M:n ja O:n eli käytännössä O:n huone... tämäkin tila siis au naturel - lasten jäljiltä. 


K:n putkasta

Putka ovelta - huomaa sänkyyn kiinnitetty jalkalamppu

Yläkerran "mediatila"

"Mediatilan" sohva

Mun yläkerran lemppari... äänieristelevystä ja Marimekon kankaasta tehty ilmoitustaulu lasten piirustuksille. 

Meidän makkarissa ON todellinen kaaos


Meidän vaatehuone, lapsilla on omansa

Päivän tunnelmaan sopiva asukuva... huomaa hiukset! 


Portaista alakertaan. Huomaa K:n pyjama lattialla, meidän vauva ja Koira ja nuutunut M. 


Kyllä meillä tanssitaankin...


K vaihtoi pyjamansa tähän eleganssiin.

Mun lemppari meidän keittiössä on ikkunalaudan purkit ja purnukat. 

Tätä ilman ei ole elämää

Sannalle ja Melinalle - tällä syntyy pullaa, leivän teen käsin. 

Nyt me laitetaan popcornia ja ruvetaan katsomaan Loraxia lasten kanssa :)




Kommentit

  1. No hyvähän sun on vaivailla, kun on millä veivata:D Ihana kierros kauniissa kodissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pointti oli kyllä enneminkin se kauniissa kodissa vallitseva epämääräinen kaaos :) Kiitos kuitenkin, mekin tykätään.

      Poista
  2. Kivoja kuvia ja kiva Kitchen Aid! Meidän keittiöön sopisi oranssi tai keltainen, ehkä musta. Muuten, ihana toi Marimekon elefantti/lintu K:n huoneessa. M:n huone juuri rempattiin samoilla väreillä ja graafisen selkeästi: seinät harmaita, yksi taustaseinä juuri tuon oranssi. Huonekalut valkoisia, tehosteina oranssi ja musta. Eli olisi tuohon sopiva ;) Neiti itse osti kesällä Helsingistä väreihin sopivan Jaffa-julisteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä netissä oon kuolannut niitä Jaffa-julisteita :) Kuulostaa ihanalta huoneelta. Meilläkin vahvoja värejä... tummaa harmaata, yön sinistä, espresson ruskeeta, mustaa ja vihreän eri sävyjä - niin ja yks turkoosi kylppäri.

      Poista
    2. Nyt meillä on niitä jo kaksi, eli taitaa olla addiktio koko perheessä. Turkoosia olen myös miettinyt sinne vastaväriksi pieninä pilkkuina, ettei tule liian Halloween-mainen vaikutelma :)

      Poista
  3. Meillä sama KitchenAid, tosin oranssina <3 Mä, laiskiainen, teen sillä kyllä leivätkin.

    Ihanaa saada jokin "kuva" teidän kodista, yläkerta jäi tosin vielä pohjakarttana hahmottumatta, mut pitää siis tulla livenä kattomaan se ;) Voimia päivään toiselta sohvakäärmeeltä :-/

    Vilma

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...