Siirry pääsisältöön

paluu arkeen


L menee tänään töihin ja ekaa kertaa sitten mun sairastumisen meille muille koittaa ihan tavllinen arki. Arki ilman apukäsiä, ilman kummisetä A:ta tai kummitäti T:tä. Eiköhän tästä hyvä tule ja meidän arki on harvemmin harmaata ja tylsää... tai siis ainakaan tylsää, meillä ei ehdi olemaan tylsää.

Tuntuu et pitäis olla jotain tosi tärkeetä ja järkevää sanottavaa kun on ihan uus blogikin, vaan eipä tässä tavallisessa maanantaiaamussa nyt niin kummoisia tapahtumia ole... M lähti L:n kanssa puheterapiaan ja kohta me hypätään poikain kanssa autoon ja lähdetään hakemaan sitä... sieltä ruokakauppaan, ruokakaupasta kotiin lounaalle ja O:n päikkäreille, iltapäivästä leikkideitille Stefanien luo. Kanasten piti tänään muuttaa sinne, vaan eipä me vielä taideta pystyä noista luopumaan.  Kotiin laittamaan ruokaa, lapset nukkumaan ja sama taas huomenna alusta pienin variaatioin... koulun alkuun kolme viikkoa, mun koulun alkuun olis viisi – en vieläkään ole päättänyt mitä sen asian kanssa teen.

Eilen illalla soi ovikello. Yleensä meillä soi iltaisin ovikello vain jos Koira on karkuteillä ja niinpä vaistomaisesti ensimmäisenä tarkistin katseellani että onhan se paikalla ja kyllä se oli. Toinen vaihtari on et se on joku lehti tai pölynimurikauppias... tällä kertaa oven takana seisoi pieni poika, naapurin Isaiah, se tuli pyytämään M:aa ulos... jos M ei hetkeä aikaisemmin olis pudonnut keitiön jakkaralta, satuttanut selkäänsä ja naarmuttanut kantapäätään verille olisin ihan vuoren varmasti puskenut sen pihalle pyöräilemään... Mä toivon että tämä tilaisuus ei ollut ainutkertainen, toivon, toivon, toivon ja viimeistään ylihuomenna mä talutan M:n soittamaan sitä naapurin ovikelloa. Tämä monissa perheissä kiusaksikin asti tapahtuva ovikellon soiminen ja lasten pihalla laukkaaminen ei meillä ole mikään itsestäänselvyys, itseasiassa tätä ei ole vielä koskaan tapahtunut ja mä juhlin tätä edelleen sisäisesti... meidän alue kuhisee lapsia ja pelkästään tällä meidän suoranpätkällä on pitkälti toistakymmentä tenavaa. M ei vaan ole koskaan ollut yhtään kiinnostunut heistä eikä kukaan näin ollen myöskään M:sta, siitä vähän kummallisesta tytöstä joka ei katso silmiin, eikä puhu mitään, puuhailee vaan omiaan... Kiitos Isaiah, jos sulla – pienellä pojalla – olis aavistustakaan miten hyvältä se musta tuntui, miten ilahtunut M oli omalla tavallaan...


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...
33 kommenttia
Lue lisää