miksi se ei nuku!

ja tänään se tosissaan tuntuu maanantaille... ei ihan mennyt putkeen tää yritys saada M omaan sänkyyn, joo eihän sitä Roomaakaan yhdessä yössä rakennettu, mutta kyllä mä mielelläni olisin vähän nukkunutkin - tai siis vähän nukuin mutta olisin halunnut nukkua enemmän. Repaleisen yön jälkeen herätyskin oli varhainen – 5:50 – ”mamma, we need to wake up early cause I have an appointment with Ms Lindsey”. Sillä aikaa kun mä yritän hahmottaa missä mä olen ja mitä kello on neiti kipaisee reippaasti poikien huoneeseen ja ehtii herättämään O:n ennen kuin kerkiän väliin… K:n yläsänkyyn kiipeäminen kestää sen kolme sekuntia pidempään, että kerkisin estämään herätyksen. M:n mieleen ei juolahdakaan – ikinä – että joku muu saattais ehkä a)haluta nukkua b)tarvita sitä unta, ja se on aina yhtä aidon hämmästynyt siitä ettei ihmisiä saa herättää. Miksi ei?

Mä katson meidän päivän ohjelmaa yhden kahvikupillisen jälkeen ja otan toisen kupin kahvia... aivot ei toimi ja pitäis ohjata (facilitate) leikkideittiä, keksiä lounasta ja tavata ystävä kahvilassa – mitäköhän siitäkin tulee – ja valmistautua huomiseen opettajainkokoukseen ja miettiä ruokaa ja... A-P-U-A! Ja huominenkin ahdistaa jo etukäteen... Lääkärissä pitäis olla heti kahdeksalta ja sen jälkeen M:n sosiaalisten taitojen ryhmässä ja sit sinne opekokoukseen (aivot toivottavasti mukana)... Voisko joku mahdollisesti keksiä vara-aivojärjestelmän? Vähän niinku puhelimeen vaihdettava akku...