Siirry pääsisältöön

our house (in the middle of the street)


Kun me muutettiin tänne meillä oli asunto valmiiksi katsottuna ja jos oltais siihen asuntoon silloin muutettu saattais moni asia olla toisin – eikö ole hauskaa muuten joskus pohtia miltä oma elämä näyttäis jos olis joissakin isommissa risteyksissä valinnutkin sen toisen vaihtarin? No, joka tapauksessa meidän relotyyppi suositteli silloin sitä vaihtaria johon lopulta päädyttiin ja siinä ”rivitalossa” – kolmikerroksinen town house – me asuttiin vajaat viisi vuotta. Asuttais varmaan vieläkin jos tila ei olis alkanut käydä ahtaaksi sen ajatuksen myötä että meille oli tulossa lapsi... ensin adoptiolapsi ja sitten M. Vuokralla siis oltiin ja ne silloiset vuokraisännät on nykyään hyviä ystäviä.

Ekasta muutettiin tokaan ja samalla ekaan taloon. M syntyi siellä ja meillä oli ihan kreisit vuokraisännät, jotka kävi salaa katsomassa miten me asuttiin, taisivat käydä talossa sisälläkin... ihan hyvin me tultiin toimeen ja me oltiin varmaan niiden unelmien vuokralaiset sen jälkeen kun poikamies ja poikamiestyttö vuokralaiset oli kertaalleen pistäneet talon remonttiin. Näistä reilusta kolmesta vuodesta jäi käteen myös meidän naapurit, jotka odotti toista lastaan samaan aikaan meidän M:n kanssa. Edelleen tavataan ja lapset leikkii yhdessä, heillä M:aa kuukauden vanhempi Nathan ja poikia 8kk vanhempi Lucy. (Tarkemmalle lukijalle todettakoon, että Marie Grace ja T leikkii yhdessä Taivaaisän leikkipuistossa ja Ginasta oli mulle paljon tukea T:n kuoleman aikaan.)

Miksi ei omaa taloa aikaisemmin? Siksi että sitä mukaa kun me saatiin talouttamme paremmalle pohjalle nousi myös talojen hinnat ja lopulta oltiin täysin saavuttamattomissa lukemissa. Kunnes tuli aika asuntokuplan puhjeta ja me löydettiin meidän raksa... joulukuussa seistiin käytännössä metsän reunassa valkkaamassa tonttia ja kesäkuussa muutettiin sisään, ekoina meidän asuinalueella ja postilaatikonkin numero on yksi. Meidän talo on pieni ja vain muutaman sadan metrin päässä alkaa ne isot ja hienot talot, ne joissa neliöitä on keskimäärin 300m2. Meidän talo ei myöskään ole ulkonäöltään yhtä hieno, mutta sisältä sitäkin toimivampi. Alakerta yhtenäistä tilaa... keittiö (ruokakomerolla – ihan parasta), ruokailutila, olohuone ja vessa. Yläkerrassa keskeisenä tilana loft eli se meidän ”mediatila” josta ovet lastenhuoneisiin, lasten kylppäriin, kodinhoitohuoneeseen ja meidän sviittiin – makkari, kylppäri ja vaatehuone. Lastenhuoneissa on omat vaatehuoneensa. Se kahden auton autotalli ja yhteensä n.240m2.

Rakentaminen oli ihana prosessi. Sai seistä siellä showroomissa valkkamassa keittiötä ja tasoja ja kylpyammetta ja suihkua ja hanoja ja vetimiä ja ovenkahvoja ja ovia ja ikkunankarmeja ja maaleja ja lattioita ja... ihanaa oli viimeinkin päästä tekemään mitä halus. Kompromissejä ollaan vähitellen tuunattu sellaisiksi kuin halutaan... vaihdettu halpoja lattiamateriaaleja enemmän oman näköisiksi, maalattu seiniä ja maalattu niitä samoja seiniä uudestaan. Kaikki istutukset ollaan käytännössä kaivettu ylös ja lahjoitettu tai vähintäänkin siirretty eri paikkaan ja laitettu tilalle hortensia, pioneita, lupiineja, mansikoita, mustikoita, vadelmia, ruusuja, laveteleita ja erilaisia heiniä. Menikö mitään pieleen? Joo, keittiön kaapinovet on väärät mutta niittenkin kanssa on oppinut elämään, ruokailutilan valaisin oli väärä ja se me saatiin vaihdettua toiseen.

Miksi tämä kirjoitus? Koska nämäKIN ajatukset on hyvä dokumentoida ja toisaalta varmasti ainakin osaa teistä kiinnostaa miten ja miksi ja milloin...

Meidän piti muuttaa joko ennen kuin pojat syntyy tai sitten ihan järjellä jälkeen – no mieluummin tietty ennen. Pojat syntyi kesäkuun 3. ja me muutettiin kesäkuun 9. Olishan se voinut huonomminkin kai mennä, vastasyntyneet kun ei nyt niin kauheesti vaadi, mutta kyllä se sektiohaava vähän pisti vastaan laatikoita purkaessa.







M:kin oli vielä aika pieni maaliskuussa

..ja mä ajelin Volvolla (naapurit ajelee edelleen mersullaan)


Huhtikuun alussa maha alkoi jo olemaan mahtava


Me ihan oikeesti aiotaan hankkia autotalliin toinen jääkaappi

Poikien huone oli alkuun vihreä

...ja M:n hennon vaaleanpunainen

Se sama kylppäri, jonka lattia vaihdettiin tänään 

M:n huone

Loftista meidän makkariin, oikealla seinän takana kodinhoitohuone

Lasten kylppäri ja jannujen putka



Kaikki muutokset perussuunnitelmaan

Keittiö alkuperäisessä asussaan


"Mediatilakin" oli alkuun leikkihuone

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...