Siirry pääsisältöön

our house (in the middle of the street)


Kun me muutettiin tänne meillä oli asunto valmiiksi katsottuna ja jos oltais siihen asuntoon silloin muutettu saattais moni asia olla toisin – eikö ole hauskaa muuten joskus pohtia miltä oma elämä näyttäis jos olis joissakin isommissa risteyksissä valinnutkin sen toisen vaihtarin? No, joka tapauksessa meidän relotyyppi suositteli silloin sitä vaihtaria johon lopulta päädyttiin ja siinä ”rivitalossa” – kolmikerroksinen town house – me asuttiin vajaat viisi vuotta. Asuttais varmaan vieläkin jos tila ei olis alkanut käydä ahtaaksi sen ajatuksen myötä että meille oli tulossa lapsi... ensin adoptiolapsi ja sitten M. Vuokralla siis oltiin ja ne silloiset vuokraisännät on nykyään hyviä ystäviä.

Ekasta muutettiin tokaan ja samalla ekaan taloon. M syntyi siellä ja meillä oli ihan kreisit vuokraisännät, jotka kävi salaa katsomassa miten me asuttiin, taisivat käydä talossa sisälläkin... ihan hyvin me tultiin toimeen ja me oltiin varmaan niiden unelmien vuokralaiset sen jälkeen kun poikamies ja poikamiestyttö vuokralaiset oli kertaalleen pistäneet talon remonttiin. Näistä reilusta kolmesta vuodesta jäi käteen myös meidän naapurit, jotka odotti toista lastaan samaan aikaan meidän M:n kanssa. Edelleen tavataan ja lapset leikkii yhdessä, heillä M:aa kuukauden vanhempi Nathan ja poikia 8kk vanhempi Lucy. (Tarkemmalle lukijalle todettakoon, että Marie Grace ja T leikkii yhdessä Taivaaisän leikkipuistossa ja Ginasta oli mulle paljon tukea T:n kuoleman aikaan.)

Miksi ei omaa taloa aikaisemmin? Siksi että sitä mukaa kun me saatiin talouttamme paremmalle pohjalle nousi myös talojen hinnat ja lopulta oltiin täysin saavuttamattomissa lukemissa. Kunnes tuli aika asuntokuplan puhjeta ja me löydettiin meidän raksa... joulukuussa seistiin käytännössä metsän reunassa valkkaamassa tonttia ja kesäkuussa muutettiin sisään, ekoina meidän asuinalueella ja postilaatikonkin numero on yksi. Meidän talo on pieni ja vain muutaman sadan metrin päässä alkaa ne isot ja hienot talot, ne joissa neliöitä on keskimäärin 300m2. Meidän talo ei myöskään ole ulkonäöltään yhtä hieno, mutta sisältä sitäkin toimivampi. Alakerta yhtenäistä tilaa... keittiö (ruokakomerolla – ihan parasta), ruokailutila, olohuone ja vessa. Yläkerrassa keskeisenä tilana loft eli se meidän ”mediatila” josta ovet lastenhuoneisiin, lasten kylppäriin, kodinhoitohuoneeseen ja meidän sviittiin – makkari, kylppäri ja vaatehuone. Lastenhuoneissa on omat vaatehuoneensa. Se kahden auton autotalli ja yhteensä n.240m2.

Rakentaminen oli ihana prosessi. Sai seistä siellä showroomissa valkkamassa keittiötä ja tasoja ja kylpyammetta ja suihkua ja hanoja ja vetimiä ja ovenkahvoja ja ovia ja ikkunankarmeja ja maaleja ja lattioita ja... ihanaa oli viimeinkin päästä tekemään mitä halus. Kompromissejä ollaan vähitellen tuunattu sellaisiksi kuin halutaan... vaihdettu halpoja lattiamateriaaleja enemmän oman näköisiksi, maalattu seiniä ja maalattu niitä samoja seiniä uudestaan. Kaikki istutukset ollaan käytännössä kaivettu ylös ja lahjoitettu tai vähintäänkin siirretty eri paikkaan ja laitettu tilalle hortensia, pioneita, lupiineja, mansikoita, mustikoita, vadelmia, ruusuja, laveteleita ja erilaisia heiniä. Menikö mitään pieleen? Joo, keittiön kaapinovet on väärät mutta niittenkin kanssa on oppinut elämään, ruokailutilan valaisin oli väärä ja se me saatiin vaihdettua toiseen.

Miksi tämä kirjoitus? Koska nämäKIN ajatukset on hyvä dokumentoida ja toisaalta varmasti ainakin osaa teistä kiinnostaa miten ja miksi ja milloin...

Meidän piti muuttaa joko ennen kuin pojat syntyy tai sitten ihan järjellä jälkeen – no mieluummin tietty ennen. Pojat syntyi kesäkuun 3. ja me muutettiin kesäkuun 9. Olishan se voinut huonomminkin kai mennä, vastasyntyneet kun ei nyt niin kauheesti vaadi, mutta kyllä se sektiohaava vähän pisti vastaan laatikoita purkaessa.







M:kin oli vielä aika pieni maaliskuussa

..ja mä ajelin Volvolla (naapurit ajelee edelleen mersullaan)


Huhtikuun alussa maha alkoi jo olemaan mahtava


Me ihan oikeesti aiotaan hankkia autotalliin toinen jääkaappi

Poikien huone oli alkuun vihreä

...ja M:n hennon vaaleanpunainen

Se sama kylppäri, jonka lattia vaihdettiin tänään 

M:n huone

Loftista meidän makkariin, oikealla seinän takana kodinhoitohuone

Lasten kylppäri ja jannujen putka



Kaikki muutokset perussuunnitelmaan

Keittiö alkuperäisessä asussaan


"Mediatilakin" oli alkuun leikkihuone

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...