Siirry pääsisältöön

ylläri pylläri


Mun piti vielä eilen palata kirjoittamaan, mutta sain jonku ihmeen vatsakipukohtauksen ja olin illan poissa pelistä... tänään on väsy valvotun kipuyön jäljiltä, mutta muuten olo kai parempi. L toi töistä tullessaan mulle varhaisen synttäri-joulu-muutenvaanlahjan ja mä olen kunnon materialistina ihan onnesta soikeena... Se ON aivan ihana ja sit siinä on vielä sellainen lastennurkkaus jossa kolmikko pääsee mellastaman ihan rauhassa, ilman että pääsevät käsiksi mun juttuihin. Kaikki kolme pikkunörttiä hipelöi mun uutta puhelinta aina kun silmä välttää...

Windows Phone 8; vasemmalla mun osasto ja oikealla Kids Corner

Eilen lounaalla lasten kanssa... ikkunan takana järjestellään jo perjantaina alkavaa joulukuusikauppaa...
Täällä joulu alkaa ihan OIKEESTI perjantaina - ihanaa!


Kommentit

  1. Ihana ihana L. Mullekin kelpais;)

    Mäkin heräsin jouluun, kun tajusin että siivooja tulee huomenna ja sitten seuraavan kerran on jo joulukuu. Ulkovalot mies lupasi laittaa pihapuihin (maalaisten pimeänkarkoitusvalot;) ja sitten leivottiinhan me eilen jo pipareitakin. Neiti oli niiiiin innoissaan ja toinen pojistakin tahtoi "silittää" eli kaulita;) Ja pipareita on mussutettu sellaisella vauhdilla, että pitää tehdä lisää.

    Miten noi teidän puut kestää kuukauden? Sisällä? Mä ajattelin, et neiti saa huoneeseensa meidän muovikuusen ja oikeaa ei taideta ees laittaa, kun ei olla jouluna kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Me laitetaan jouluvalot nyt viikonloppuna ja joulukoristeet ja... joulukuusen kanssa ollaan yleensä odotettu mun synttäreihin ja niin taidetaan tehdä nytkin. Kerran otettiin kuusi heti kiitospäivänä ja kyllä se oli aika säälittävässä tilassa jo jouluna ja taidettiin jo heti joulpäivän iltana nakata se pihalle. Ei ne siis kestä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...