Siirry pääsisältöön

ihan huikeet


Kiireinen päivä. Aamu töissä, iltapäivä synttäreillä ja ”ilta” ruokakaupassa... kello on vähän yli kahdeksan ja vasta nyt ehdin istahtamaan, ihan ekaa kertaa – koko päivänä.

***

Huikeet synttärit. Oikeesti, ihan huikeet. Rakkaan ystävän pojalleen järkkäämät. Voin vain kuvitella miten monta tuntia tähän oli uhrattu kiireisen perheenäidin aikaa. Ihan varmasti kaikki muistaa nää kutsut vielä vuosien päästä, ne joissa istuttiin heinäpaaleilla olkkarissa ja ratsastettiin ja ammuttiin ja... Aikuiset muistaa. 



Päivänsankarilla on sensorisen integraation häiriö ja näinpä päivänsankari istui huoneessaan ja kirkui. Liikaa lapsia, liikaa aikuisia, liikaa huomiota, liikaa, liikaa, liikaa, ihan liikaa – kaikkea ja kaikkia. M istui hiljaa heinäpaalilla ja näytti toivovan kykenevänsä katoamistemppuun. M:n koulutoveri B istui autossa äitinsä kanssa koska kaikkea oli liikaa. Päivänsankarin äiti otti huikkaa kaappiin piilotetusta valkkaripullosta. 

Kahdestatoista lapsesta kuusi halusi ratsastaa. Päivänsankari itse ei ratsastanut, koska paikalla oli ihan liikaa yleisöä. Meidän kaksikko olisi jäänyt maneesiin mieluusti loppupäiväksi. O oli ainoa päivänsankarinikäinen ratsastaja. Muut olivat isosiskoja ja veljiä ja päivänsankarin sisko... siis meidän lapset, päivänsankarin isosisko ja kolme muuta rohkeaa.

Jotenkin mä vaan uskon et samaan olis päästy vähemmälläkin, tai siis itseasiassa isompaan iloon... pellillinen kuppikakkuja ja ehkä se mahdollisuus ratsastaa ja vähän kultakalasnacksejä. Ehkä mä vaan haluun uskoa niin, koska meidän järkkäämät synttärit on noin keskimäärin jotakin sen suuntaista... vapaata leikkiä ja kuppikakut ja vähän muuta evästä. Kliimaksina sankari puhaltamassa kynttilät – jos haluaa. 

M on kolmevuotissynttäreistään alkaen saanut itse määritellä kutsuvieraansa, yleensä se on halunnut kutsua omien sisarustensa lisäksi kolme tai neljä ystävää. Se on M:lle ihan sopiva määrä ja se tietää sen itse. Me ollaan vanhempina kunnioitettu sen tahtoa, silläkin uhalla että joku vetää pussillisen herneitä nenäänsä. Kaikesta huolimatta ne oli ihan huikeet lastenkutsut, sääli ettei päivänsankari itse tainnut niitä oikein arvostaa.

Mutta oli se niitten uus koiranpentu ihan maailman ihanin...




Tunnisteet:

Kommentit

  1. Eskapismi6. tammikuuta 2013 klo 1.25

    Suomessakin tuntuu olevan nyt jotenkin muotia valtavat synttäribileet ihan pienillekin lapsille. Siinä sitten on mammoilla pinna kireellä ja lapsikin ahdistuu, kun tahtoisi "vaan" kakun ja leikkiä omia leikkejään kavereiden kanssa. Minulta on jo kyselty, että mikä teema meidän 1v. synttäreille tulee (4kk:n päästä). Vakiovastaukseni on: kakku, jossa yksi kynttilä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa6. tammikuuta 2013 klo 11.15

      Meillä juhlien teemaa on yleensä kuvastanut se kakku; muumi, työmaa, junarata, kukka... pojat on saaneet juhlistaa ulkosalla, M viimekevättä lukuunottamatta ihan vaan kotosalla.

      Poista
  2. v6. tammikuuta 2013 klo 3.37

    Mä oon tähän saakka pärjännyt lastenkutsuitta - siis niitä itse järjestämättä. Valmistaudun henkisesti siihen, että tänä vuonna pitää järjestää. MUTTA jos nuo eivät itse vaikuta asiasta kovin guumottuneilta, niin mennään tämäkin (3&2v. juhlat) kummien ja mummien kahvituksilla :) Eiköhän noita sit päiväkodin aloittamisen jälkeen ala sitten siunaantumaan.

    Ja totta sekin, että ilmeisesti noista(KIN) on tullut jo joku äitien kilpavarusteluolympialaisten virallinen laji. Siis niiden vanhojen - synnytys, imetys, lastentarvikkeet, ulkovaatteet, sisävaatteet, harrastukset... - rinnalle ;) Kivalta silti kuulosti

    VastaaPoista
  3. v6. tammikuuta 2013 klo 3.38

    ... ja HUIPUINTA että teidän lapset viihtyi ja ratsasti ja kaikkea! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa6. tammikuuta 2013 klo 11.17

      Ne oli ihan järjettömän hienot juhlat, mutta aikuisethan niistä ne pääpointsit sai. Ei tarvitse edes yrittää yltää samalle tasolle, vuoden äiti on valittu jo ja on vasta tammikuun alku ;)

      Poista
  4. sanna6. tammikuuta 2013 klo 13.36

    Ihanan näköiset teemajuhlat ja kiva, et ainakin osa porukasta viihtyi. Mutta jotenkin sääli käy sankaria, jos oli kauhuissaan tohinasta. Meillä neiti halusi viettää ekat 5v kaverisynttärit Hoplopissa ja mun puolesta lapset saavat viettää kaikki tulevatkin missä tahansa muualla kuin kotona. Mulle riittää sukulaissynttärien säätäminen ;) Sinänsähän lapset harvoin tykkää kakusta (se lienee vaan kynttilöiden alustana:) ja herkuiksi kelpaa normikarkit, popparit, sipsit jne. Sukulaisille voi sitten leipoa uusia herkkuja jne.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää