Tiedättekö sen
tunteen kun herää aamulla hyväntuulisena huolimatta siitä että kello on just
niukin naukin kuus ja sit tuntia myöhemmin on sitä mieltä et loma Siperiassa
vois olla ihan jees tai vuoroton vuorotyö jossakin tehtaassa... päivä alkaa
siitä mihin se eilen päättyi. Kahden päivän pyhimykseksi musta ei ole.
Mä mietin mikä
tota tyttöä nyppii. Onko se se huominen sairaalareissu vai edessä oleva
viikonloppuloma vai... nyppii kuitenkin ja pahasti. Vinkuu, raivoo, tönii,
tuuppii, haluaa ja ei halua. Ei taida itsekään tietää mitä haluaa. Lasken minuutteja... jäljellä vielä 42 ja se
lähtee kouluun, muitten huoleksi. En odota hetkeä jolloin se tulee takaisin. Se
riitelee kunnes lähtee... 113 minuuttia riitaa. 113 pitkää minuuttia. Kaikesta.
***
Hain poikien
kouluun ilmoittautumispaperit eilen. Ne pitäis täyttää. En halua. Se maksaa $200.
Ne pyysi mua puhumaan sinne koululle. Vanhemmille. Autismista. Lupasin mennä.
Kommentit
Lähetä kommentti