Siirry pääsisältöön

uuden arjen alussa


Eilen alkoi terapiat – ne ainoat kaksi viikoittaista – tänään alkaa koulu. Me on palattu arkeen, uuteen ja rauhallisempaan. Mitä nyt L on kotona räkiksessä ja mullakin on paketti nenäliinoja liimattu kainaloon ja pojat taitaa olla kolmatta päivää putkeen yöpaidoissa. Hidas ja rauhallinen startti uuteen vuoteen tuntuu hyvältä sen loputtoman kiireen jälkeen. Kalenteri ammottaa tyhjyyttään ja kunhan jaksan, alan sopimaan ja suunnittelemaan pojille ja mulle leikkideittejä ja muuta ohjelmaa.

M:n uus toimintaterapeutti on ihana. Mä tiesin et se olis, kun oon sitä Klinikalla seuraillut. Uskon et niitten yhteistyöstä tulee hyvää. M:aa on useampi päivä valmisteltu siihen et sen oma erityisope Ms Tiffany on sairauslomalla tämän viikon. Samalla me prepataan sitä siihen et muutaman viikon päästä se menee yökyläilemään poikien kanssa ja me lähdetään kahdestaan Kanadaan. Mulla meni kauan ennen kuin ymmärsin ettei sen keskivertolapsen tarvitse tietää ja ymmärtää aina ja kaikkea etukäteen, poikien ei tartte. Poikien kanssa riittää et autossa kertoo mitä tapahtuu ja ne on ihan tyytyväisiä.

O on nyt terapiatauolla parikuukautta ja sit varmaan jatkaa... karkeamotoriikka kun edelleen on mitä on, eikä siinä hienomotoriikassakaan kehumista ole. Se on 2v 7kk – tänään, päivälleen – eikä edelleenkään osaa esmes pinsettiotetta. Itsetuntoa ja varmuutta se on kyllä saanut, ihan valtavasti ja se jos mikä on ihan mahtavaa.

Haaveita ja ajatuksia on paljon nyt kun on aikaa... eläintarhaan, museoihin, ystävien kanssa lounaille, trampoliinille hyppimään... mitä kaikkea ihanaa me voidaankaan tehdä. Tänään jois sais sen verran aikasiks et ostais Koiralle kaulapannan ja tilais siihen samalla osoitelapun.



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää