Siirry pääsisältöön

arkista hölinää


Mä oon eksynyt mun aiheesta. Tai mikä nyt on mun aihe? Ainakin oon eksyksissä siitä arkisesta hölinästä ja päivittäisistä kuulumisista, ainakin vähän.

Aamu ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Tiet oli jäässä ja koulubussi tolkuttomasti myöhässä. Kun oltiin vartti paleltu pikkupakkasessa hyppäsin autoon ja ajoin M:n kouluun... open ihaillessa neidin päivän asuvalintaa – persikan värinen farkkuhame, lilat sukkikset ja munakoison värinen paita – mä nauroin näyttäväni vastapainoksi lähinnä kai kodittomalta. Tukka pystyssä, liian lyhkäsissä, kuluneissa verkkahousuissa ja virttyneessä fliseessä. Vasta kun mä ajelin kotiinpäin - seistyäni vartin hölisemässä koulun pihalla - tuli se M:n bussi mua vastaan. Kauan oltais saatu seistä ja odottaa.

Sen sijaan et olisin seuraavaksi ottanut aamukahvini ja avannut jäbille telkan ja itselleni koneen, söin aamiaisen vauhdissa ja pakkasin lopun lauman autoon. Me mentiin leikkideitille uuteen perheeseen. Suomalais-amerikkalainen perhe, kaksoset ja yksi lisää. Kaksostytöt meidän kaksikon ikäisiä.Uuden perheen ja uuden äidin kanssa on helppoa jutella käytännön asioista. Mistä löytää koulu-lääkäri-kuntosali-harrastuksia... Kutsuin mukaan MOPS:iin ja kirkkoonkin ja tunsin itseni tunkeutuvaksi käännyttäjäksi, loivensin ja häpesinkin itseäni. Niistä kahdesta kun nyt on vaan helppoa lähteä liikkeelle pienten lasten kanssa. Lapsille tekemistä ja itselle seuraa. Pidettiin kaksosten äitien yhtäköyttäyhdistyksen kokousta ja tuumailtiin että vaan toinen monikkoäiti ymmärtää tämän maailman ja mietittiin miltä tuntuis, jos niitä oliskin kolme tai neljä eikä ”vaan” kaksi.

Nyt vihdoinkin saan sen kahvini, ja oman rauhan, poikien ”lepäillessä” yläkerrassa. Kun M tulee koulusta lähdetään lentokentälle hakemaan L:n kaimaa. Se tulee meille kylään viikonlopuksi.


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää