Siirry pääsisältöön

perjantai


Istuin pari tuntia pöydän ääressä tekemässä suunnitelmaa huomiselle koulupäivälle. Sillä samalla suunnitelmalla ratsastellaan sit enemmän tai vähemmän koko kevät. Jossakin välissä voidaan pumpulisten lumipallojen sijasta nakella vaikka pääsiäismunia tai voikukkia. Vaihtaa rati riti rallat johonkin keväisempään. Sadelaulut voidaan pitää kun kuitenkin sataa.

Kävin kahvilla ystävien kanssa, luksusta kun mukana vaan K. Olis pitänyt kuitenkin ottaa mukaan myös ilmastointiteippirulla, jotta olis saanut sen pysymään aloillaan. Ei auttanut pulla – ei syönyt. Ei puhelin – ei jaksanut keskittyä. Ei paperiset mainoskolmiot – ei saanut heittää niitä tötteröitä puhelimella. Olisi halunut juosta pitkin sitä sohvaa halaamaan ne vieressä istuneet miehet.

Ostin pizza-aineet illaksi ja lasten ruokavalion peruspilarit. Appelsiinimehuhyllyssä oli yllätys. Yllätyin, hämmennyin ja nauroin. Kieltämättä loistava idea sijoittaa viinat ja mikserit yhteen. Miksi ei?







































Sovin päivällisiä ja leikkideittejä ja kahveja... jotain pitää tehdä lasten telkkariaddiktiolle. Ne katsoo ihan liikaa telkkaria. Olen laiska. Se nyt vaan on helppoa.  Pitäis kaivaa jostakin taskusta se parempi äitiys. Se joka askartelee ja leipoo ja leikkii ja rakentaa ja ulkoileekin. Ulkona nyt vaan on viimeaikoina ollut liian. Liian märkää. Liian tuulista. Liian kylmää. Me ollaan oltu kipeinä, kotona ja sisällä. Ostin lisää vitamiineja. D-vitamiinikuuri alkaa. En ajatellut sairastaa enempää. Edelleenkin ne on vaivattomia sairastajia, jopa kutiseva M. Mä en vaan jaksa enää istua täällä mökissä.

Luen blogiin tulleita kommentteja. Negatiiviset kommentit on anonyymejä. Rakentavat ja positiiviset nimellä. SE blogikin ihmetteli et menin antamaan linkin omaani. Seison sanojeni takana, seison nimimerkkini takana ja voisin sanoa samat asiat myös ihan nimellä. Mä olen joskus lukenut tästä, että ihmiset tykkää antaa negatiivisen palautteensa anonyymeinä. On helpompaa murista ilman nimeään. Olen saanut tähän asti pelkästään rakentavaa, keskustelevaa ja positiivista palautetta niin anonyymeiltä kuin nimellisiltäkin. Haluan keskustella, sohia ja provosoida. Saa kyseenalaistaa ja keskustella. En ole oikeassa, en väärässä. 
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää