Siirry pääsisältöön

vastoin odotuksia


Se oli sellainen uusi vuosi. Kaikin puolin hyvä ja mukava. Nyt eletään tätä vuotta. Vielä tänään se on uusi, ehkä huomennakin. Viimeistään ensi viikolla se on tämä vuosi, ei enää uusi.

Palataan eiliseenja viime vuoteen, vielä kerran.

Päivällä M ”kertoi” mulle vitsin. Se istui päivällispöydässä – syömättä taaskaan mitään – kaatoi tahallaan lasinsa ja heitti sen vielä lattialle. En ehtinyt edes sanoa mitään kun kirkas tytön ääni sanoo mulle ”Just joking!” Jostain hampaitteni välistä saan puristettua ulos kysymyksen: ”Was this intended to be a joke?” – ”Yes”. Hmmm... M:n pyyhkiessä lattiaa mä yritän kertoa sille mikä tekee vitsistä vitsin ja miksi tää nyt ei ihan ehkä täyttänyt vitsille annnettuja kriteereitä.

Me mentiin juhliin ajoissa, tarkoituksella. Mun ajatus oli et jos me ollaan siellä ensimmäisten joukossa M ja pojat saa vähitellen kaikki ne ihmiset ympärilleen ja se menee tavallaan kivuttomammin. SE oli niin sanotusti tuhannen pisteen suunnitelma ja kaikki tuhat pistettä kajahti kotiin. Meidän lapsilla oli hauskaa.

M ja K leikki keskenään koko illan. O seuraili isompia lapsia ja pölli niitten limutölkit aina kun silmä vältti. Poika oli täydessä sokerikännissä koko illan ja aina kun se törmäs muhun se puristi aarrettaan kaksin käsin, rystysen valkoisina... en vienyt, juokoot sokerinsa, ajattelin. Kummisetänsä kertoi et siellä se oli yläkerrassa bilettänyt. Ottanut huikan tölkistä, nostanut kädet ylös ja juossut pitkin yläkertaa ja toistanut saman uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

Mä olin M:sta ylpeä, se pärjäs niin hienosti ja jaksoi ja leikki. Niin kamalan paljon se on vuodessa oppinut. Siitä on melkein tullut se ihan tavallinen lapsi. Mä en melkein kehtaa enää kutsua sitä erityiseksi, erityisen ihanaksi vaan.

Kotiin me tultiin vasta yhdentoista jälkeen. Yöpaidatkin laitettiin päälle vasta ennen iltakymmentä. Aamulla M heräs ekana, vähän vaille kahdeksan. Täähän meni kuin elokuvissa. Mä olen edelleen jotenkin hämmentynyt siitä.

***

Eilen menetin yhden ulkomaankirjeenvaihtajistani. Tilalle sain rakkaan ystävän takaisin. En sure. Nyt mä odottelen et koska kehtais soittaa... on ne varmaan jo hereillä, mutta 27 tuntia matkalla ja eiliset juhlat päälle tehnee kuitenkin tehtävänsä. 



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi1. tammikuuta 2013 klo 11.40

    Kuulostaa kivoilta juhlilta! =D

    Ja mä oon niin iloinen sun puolesta kun ystävä tuli takaisin kotiin... Mahtaa olla ihanaa! =)

    / Älskling

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää