Siirry pääsisältöön

mihin se meni?


”Sehän on vasta 2013 kun se mene kouluun”. Viisi vuotta sitten vuosi 2013 oli kaukana, niin kaukana että sen saattoi hyvin työntää mielessään jonnekin pieneen laatikkoon, ajatusten ulottumattomiin. Tänään aamulla avasin kalenterin helmikuun kohdalta. Seitsemännen päivän kohdalle kirjoitin muistiin ”kouluun ilmoittautuminen M”. Käänsin sivua ja 28. päivän kohdalle raapustin ”kouluun ilmoittautuminen O ja K”. Aika rientää, kuin tuulessa lehdet... Syksyllä meillä on kaksi esikoululaista ja yksi iso koululainen. Huomenna ne kai ilmoitetaan jo lukioon tai yliopistoon.  Kuin huomaamatta viisi vuotta on mennyt, kuin huomaamatta mä olen viiden vuoden verran vanhempi ja kokeneempi. Joku laski vanhemmuusvuosia, niitä on 9 ½.

Vielä kun tietäis mihin kouluun meidän isopieni menee ja mitä tässä kohdassa tarkoittaa ”health records”. Kaikki selvinnee aikanaan, myös se ollaanko koulun A vai B kansliassa jonottamassa niitten papereitten kanssa. Sen tiedän et syksy tulee ennen kuin huomaakaan, mä haluan lisää aikaa, mä en halua sitä vielä sinne – isojen maailmaan. Pitäisin sen vielä pumpulissa, vuoden tai kaksi. Kasvamassa isommaksi ja vahvemmaksi.

Mä olen lähdössä tähän seikkailuun nyrkit ojossa, valmiina taistelemaan. Mä en usko et ne pitää mun lapsen puolta. Mä en usko et se saa taisteluitta mitä se tarvitsee. Olen noussut barrikadeille jo ennen kuin niitä on edes rakennettu. Mä olen se kamala äiti joka haluaa ja vaatii ja tahtoo. Se josta rehtori ei pidä. Se joka aiheuttaa opettajalle harmaita hiuksia.
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Melina4. tammikuuta 2013 klo 18.54

    Hei APUA, minne O ja K jo? Preschooliako tarkoitat? Mulla kanssa mielessä miten ihmeessä A ja V mukamas menevät kouluun KAHDEN vuoden kuluttua. Vielä kun oppisivat puhumaan ensin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa4. tammikuuta 2013 klo 19.00

      Joo Preschooliin... katselen hintoja ja suorastaan haaveilen et ne otetaan developmental preschooliin... Kartoitapa teidän School Districtin vastaavaa palvelua mä en tiedä onko se Fedin laajuisesti Child Find, saatatte sääsätää aika paljon puheterapiakuluissa sun muussa, jos pojat pääsee kunnalliseen ohjelmaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää