Siirry pääsisältöön

martta ja Kaima


Martta on vauhdissa... L:n Kaima nukkuu vielä ja Koira tekee kaikkensa saadakseen sen pystyyn. Laumalle laitoin just Tuhkimon pyörimään. Kello on vaille kahdeksan ja tuore leipä on jäähtymässä tossa tasolla aamiaista varten ja mustuneista banaaneista pyöräytetyt kakut uunissa paistumassa. Tänä aamuna, mä olen kone.

Kaimaa on ihanaa tavata, puhua menneitä ja tulevia. Syvällisiäkin. Tässä iässä ja näin monta vuotta toisensa tunteneena, uskaltaa jo puhua oikeita asioita. Oikeaa elämää ei vaan hyvää kuuluu, mulla menee aina ihan sairaan hyvin ja maailma on kas, niin kaunis. Onhan se kaunis, se maailma, ja hyvin menee mutta taustalla virtaa myös ne syvemmät vedet. Lapset kasvaa vuodessa paljon, etenkin tässä vaiheessa. Siitäkin on hyvä puhua. Kuulla miten toisen silmin näkee.


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Huma_nist19. tammikuuta 2013 klo 10.38

    Siis MITEN sä saat noi leivät kohoamaan noin ihanasti?
    T. Perheeni syö lähes aina tahatonta rieskaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa20. tammikuuta 2013 klo 10.17

      Käännän ja julkaisen reseptin heti kun ehdin... helppoo!

      Poista
  2. Eskapismi20. tammikuuta 2013 klo 5.00

    Oi, toi leipä! :P~

    VastaaPoista
  3. Anonyymi20. tammikuuta 2013 klo 13.16

    Luen blogiasi edelleen kuin hyvää kirjaa, joka ei koskaan lopu! Luettuani putkeen joulukuun puolesta välistä Tammikuun loppuun, olen hengästynyt, liikuttunut ja ajatukset rientävät eri suuntiin.
    Onneksi rinsessan sairaalareissu päättyi hyvin, onpa teitä taas koeteltu!
    Aina blogiasi lukiessa tulee mieleen, onko teillä siellä rapakon takana vuorokaudessa enemmän tunteja, vai miten ihmeessä kerkeät ja jaksat!
    Muiden tapaan harmaata ja tasaista talvenjatkoa toivottelen :)

    -E

    -E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa20. tammikuuta 2013 klo 18.09

      Kiitos! :) Kyllä meillä tietääkseni on ihan saman verran tunteja vuorokaudessa - kai LOL

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää