Siirry pääsisältöön

martta ja Kaima


Martta on vauhdissa... L:n Kaima nukkuu vielä ja Koira tekee kaikkensa saadakseen sen pystyyn. Laumalle laitoin just Tuhkimon pyörimään. Kello on vaille kahdeksan ja tuore leipä on jäähtymässä tossa tasolla aamiaista varten ja mustuneista banaaneista pyöräytetyt kakut uunissa paistumassa. Tänä aamuna, mä olen kone.

Kaimaa on ihanaa tavata, puhua menneitä ja tulevia. Syvällisiäkin. Tässä iässä ja näin monta vuotta toisensa tunteneena, uskaltaa jo puhua oikeita asioita. Oikeaa elämää ei vaan hyvää kuuluu, mulla menee aina ihan sairaan hyvin ja maailma on kas, niin kaunis. Onhan se kaunis, se maailma, ja hyvin menee mutta taustalla virtaa myös ne syvemmät vedet. Lapset kasvaa vuodessa paljon, etenkin tässä vaiheessa. Siitäkin on hyvä puhua. Kuulla miten toisen silmin näkee.


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Huma_nist19. tammikuuta 2013 klo 10.38

    Siis MITEN sä saat noi leivät kohoamaan noin ihanasti?
    T. Perheeni syö lähes aina tahatonta rieskaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa20. tammikuuta 2013 klo 10.17

      Käännän ja julkaisen reseptin heti kun ehdin... helppoo!

      Poista
  2. Eskapismi20. tammikuuta 2013 klo 5.00

    Oi, toi leipä! :P~

    VastaaPoista
  3. Anonyymi20. tammikuuta 2013 klo 13.16

    Luen blogiasi edelleen kuin hyvää kirjaa, joka ei koskaan lopu! Luettuani putkeen joulukuun puolesta välistä Tammikuun loppuun, olen hengästynyt, liikuttunut ja ajatukset rientävät eri suuntiin.
    Onneksi rinsessan sairaalareissu päättyi hyvin, onpa teitä taas koeteltu!
    Aina blogiasi lukiessa tulee mieleen, onko teillä siellä rapakon takana vuorokaudessa enemmän tunteja, vai miten ihmeessä kerkeät ja jaksat!
    Muiden tapaan harmaata ja tasaista talvenjatkoa toivottelen :)

    -E

    -E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa20. tammikuuta 2013 klo 18.09

      Kiitos! :) Kyllä meillä tietääkseni on ihan saman verran tunteja vuorokaudessa - kai LOL

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää