Siirry pääsisältöön

lohikäärme ja dinosaurus


Aamulla ajettiin poikien tulevan koulun kautta. Kävin tiputtamassa sinne ilmoittautumispaperit ja sen maksun. Turhaan olin miettinyt että mahtuuko ne siihen ryhmään mihin ne halusin. Koulun rehtori oli jo meidät etukäteen sinne kirjannut. Samassa paikassa M aloitti oman koulutiensä syksyllä 2011. Oli jotenkin juhlavaa ojentaa ne kaavakkeet rehtorille. Pysäyttävä hetki ymmärtää että mä ihan oikeesti ilmoitin ne kouluun. Kaksi aamua viikossa, tiistai ja torstai 9-12. Koulu alkaa syyskuun alussa.

***
Mä oon ennenkin sanonut et ajaessa on hyvä ajatella, tosin ajattelu keskeytyy nykyään  apinoitten ajatuksenjuoksuun... Täällä sataa ja matalapaine painaa pilvet roikkumaan nauhoina puiden latvojen alapuolella:

K: Mamma! Look!!! Smoke! There’s a dragon!
Mä: No honey, those are clouds not smoke.
O: Dragon is in Bellevue.

Mä mietin hetken tätä kommenttia ja tajuun et jouluna siellä kasvitieteellisessä oli höyryä hönkivä lohikäärme.

Mä: Yes, there was a dragon in Bellevue.
K: I have a dragon in my pants.
Mä: Really? Why?
K: Dinosaurs in my ears and dragon inside my pants.
O: Yeah, dragon in pants, dinosaur ears. Need to listen.

Tää viimeisin tulee siitä et mä kysyn niiltä et onks niillä dinosauruksia korvissa kun ne ei kuule/kuuntele.

***
Pojat nukkuu edelleen päiväunilla viikonlopun univelkojaan ja mä nautiskelen omasta hetkestä tiskikoneen huristessa taustalla. Tää on kuin jostakin äitiunelmien kultaisesta satukirjasta. Ei tällaista olekaan...


Tunnisteet:

Kommentit

  1. sanna30. tammikuuta 2013 klo 13.48

    Uskaltaako O:kin laskea tuota mäkeä alas? Loistavaa!

    Ihan mahtavat menopelit, meidän jannut ois niiin mehuissaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa31. tammikuuta 2013 klo 8.27

      Kyllä!!!! Myös O! Se on kehittynyt niin valtavasti ja mä oon aivan loputtoman ylpeä siitä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää