kateellinen ja vähän yksinäinen

Meillä on perheessä selkeä työnjako. Mä hoidan lapset, L tuo leivän pöytään. Käytännössä se tarkoittaa aikalailla sitä että voisin yhtähyvin olla varakas yksinhuoltaja, siis sellainen jonka ei tarvitsis käydä töissä ja vois vaan keskittyä lapsiin ja niitten elämään ja terapioihin ja systeemeihin. Noin keskimäärin pärjään tän asian ja ajatuksen kanssa oikein hyvin. Ja olenhan kaukana siitä yksinhuoltajasta siinä, että mulla on iltaisin täällä L, jos ei laittamassa lapsia nukkumaan ja iltasatuilemassa niin ainakin olemassa ja läsnä juttuseurana ja aviopuolisona.

Mä en koskaan kuvitellutkaan että L olis se isä joka harrastaa lasten kanssa ja joka hoitaa niitten iltapesut ja pusut päivittäin. Mä en koskaan ajatellutkaan et se istuis vanhempainilloissa tai olis sellainen moderni osallistuva isä. M muistuttaa enneminkin sitä vanhanajan faijjaa, sitä joka tulee nukkumaanmenoajan kieppeillä kotiin, on ehkä vähän äkäinen ja vetäytyy kotonakin tekemään töitä.

Joskus on yksinäistä olla tällainen äiti. Joskus musta tuntuu ettei sillä ole aavistustakaan siitä minkälaista mun elämä on ja joskus musta tuntuu et sen kuvitelmissa tää meidän arki on sujuvampaa ja helpompaa. Se kun katsoo tätä farssia iltaisin ehkä tunnin verran ja viikonloput. Se ei istunut meidän kanssa kahvilassa tänään silloin kun sen sijaan et olisin jutellut ystävieni kanssa, keskityin paimentamaan kolmikkoa ja kiikuttamaan niitä vuorotellen – vessaan. Mulla ei ole aavistustakaan mistä siellä puhuttiin, tai siis palanen sieltä, toinen täältä. Päätin taas et unohdetaan nää kahvilassa istumiset kunnes apinat on kahvilakelpoisia.

Mua ahdistaa se ettei M tuntunut olevan millänsäkään kun L ei ollut paikalla sen valmistujaisjuhlissa – tai L tuli siis vasta sen jälkeen kun ohjelma oli jo päättynyt ja todistukset jaettu. Mä toivon et se oli M:n mielestä ihan jees siks et se on M, eikä siks ettei se koskaan kuvitellutkaan näkevänsä isäänsä katsomossa kevätjuhlissaan. Toisaalta, ei munkaan faija koskaan niihin kevätjuhliin kai päässyt, enkä tiedä onko L:n omakaan faija niissä sen juhlissa koskaan ollut.

Toisaalta mä tiedän etten ole yksin näine ajatuksineni. Miehet on kiireisiä tässä maassa ja naiset hoitaa lapset ja niitten harrastukset. Naiselle jää käteen se, mikä jää jäljelle lasten elämän jälkeen. Joskus olen kateellinen ja pikkumainenkin.

aamulla se hyppä tokavikaa kertaa bussiin ja antoi kuljettajalle vastaleivotun leivän

kuvia vuoden varrelta

seremonia alkaa hattujen jaolla

jokainen sai vuorollaan todistuksen