On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä. Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli. Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän
Olipa lapsilla kivan oloinen leiripäivä! :)
VastaaPoistaT:Minttu
Meillä oli kokonaisuudessaan tosi kiva leiriviikko :)
PoistaTälläinen kuvakollaasi on todella valaiseva. Miten paljon tapahtumaa yhden perheen elämään voikaan mahtua! :)
VastaaPoistaN
Mä tykkään itsekin katsella näitä jälkikäteen :)
PoistaJoo yhdyn N:n kommenttiin. Hyvin toiminnantäyteinen päivä! Hauskoja sellaiset yksityiskohdat kuten se että amerikkalaisella sairaalalla on oma 9-kerroksinen parkkitalonsa tai tuo pahvipappi :D Miksi tuossa vaalimainoskuvassa on liikennevaloissa neljä lamppua? Mitä se neljäs valo kertoo?
VastaaPoistaHaa, hauskoja huomioita joita ei itse osaa edes miettiä :) Pahvipappi on itseasiassa kuva meidän sairaalan hengellisen osaston johtajasta. Neljäs valo on nuolivalo oikealle kääntymiseen.
Poista