Siirry pääsisältöön

martta ja Kaima


Martta on vauhdissa... L:n Kaima nukkuu vielä ja Koira tekee kaikkensa saadakseen sen pystyyn. Laumalle laitoin just Tuhkimon pyörimään. Kello on vaille kahdeksan ja tuore leipä on jäähtymässä tossa tasolla aamiaista varten ja mustuneista banaaneista pyöräytetyt kakut uunissa paistumassa. Tänä aamuna, mä olen kone.

Kaimaa on ihanaa tavata, puhua menneitä ja tulevia. Syvällisiäkin. Tässä iässä ja näin monta vuotta toisensa tunteneena, uskaltaa jo puhua oikeita asioita. Oikeaa elämää ei vaan hyvää kuuluu, mulla menee aina ihan sairaan hyvin ja maailma on kas, niin kaunis. Onhan se kaunis, se maailma, ja hyvin menee mutta taustalla virtaa myös ne syvemmät vedet. Lapset kasvaa vuodessa paljon, etenkin tässä vaiheessa. Siitäkin on hyvä puhua. Kuulla miten toisen silmin näkee.


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Huma_nist19. tammikuuta 2013 klo 10.38

    Siis MITEN sä saat noi leivät kohoamaan noin ihanasti?
    T. Perheeni syö lähes aina tahatonta rieskaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa20. tammikuuta 2013 klo 10.17

      Käännän ja julkaisen reseptin heti kun ehdin... helppoo!

      Poista
  2. Eskapismi20. tammikuuta 2013 klo 5.00

    Oi, toi leipä! :P~

    VastaaPoista
  3. Anonyymi20. tammikuuta 2013 klo 13.16

    Luen blogiasi edelleen kuin hyvää kirjaa, joka ei koskaan lopu! Luettuani putkeen joulukuun puolesta välistä Tammikuun loppuun, olen hengästynyt, liikuttunut ja ajatukset rientävät eri suuntiin.
    Onneksi rinsessan sairaalareissu päättyi hyvin, onpa teitä taas koeteltu!
    Aina blogiasi lukiessa tulee mieleen, onko teillä siellä rapakon takana vuorokaudessa enemmän tunteja, vai miten ihmeessä kerkeät ja jaksat!
    Muiden tapaan harmaata ja tasaista talvenjatkoa toivottelen :)

    -E

    -E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa20. tammikuuta 2013 klo 18.09

      Kiitos! :) Kyllä meillä tietääkseni on ihan saman verran tunteja vuorokaudessa - kai LOL

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää