Siirry pääsisältöön

tänään maanantaina

Aamulla hyppelihiiri hyppeli koulubussiin ja kouluun...


Sen hiiren veljet ensin taisteli, riiteli ja tappeli. Sit ne siirtyi keittiöön piirtämään, tai siis K siirtyi ja O jatkoi leikkiään. K piirsi kummituksen ja ekaa kertaa sille myös ruumiinosia.


Ennen puoltapäivää hella ilmoitti uunin kohdalla että "this feature is not available" Siitä mukava pikku maanantaiylläri ja mulla vilisteli taalankuvat silmissä. Googlailin uutta hellaa - oon aina inhonnut nykyistä eli sen korjaamiseen ei kannata panostaa - ja mietin et mitä me syödään ja mistä leipää ja... no järjestyishän ne asiat tietty. 

FedEx toi M:n iPadin ja mä latailin sen täyteen opettavaisia appejä.

L soitti ja käski buuttaamaan hellan sulakkeen. Tadaa... siinä säästyi puolisentoista tonnia ja uuni toimi taas.

Käytiin lauman kanssa kaupassa. Ostettiin tarjouksesta kymmenen pakettia Barillan spaghettia M:lle. Rautatabuja M:lle, se kun tarttee edelleen sen 54mg "elemental iron" vuorokaudessa. Kaalilaatikkotarpeet, nakkeja, maksamakkaraa, kevytkermaa, hunaja-vaniljajugurttia, 3 paunaa mansikoita, pussillinen mandariineja, pullo arkiviiniä ja pullo arkibourbonia L:lle.


O ei niin näistä härpäkkeistä välitä, mutta M oli innoissaan ja sai erityisluvalla padeillä just niin paljon kuin halus. K nappas L:n surfacen heti kun se saapui kotiin. L toi tullessaan toisen bourbonin ja limua itselleen.


Sillä aikaa mä väänsin O:n kanssa meille aikuisille kaalilaatikon, lapset söi mansikoita ja quesadillaa ja jälkkäriks Pirate Booties (vähän niin kuin juustonaksut). O kyllä veteli raakaa kaalia oikein urakalla siinä ruokaa laittaessa.





Kommentit

  1. Ihana hyppelihiiri!
    Meillä pädit ja muut vempaimet on molempien lasten suosikkeja. Toimivat uhkaa, kiristä, lahjo - aseina ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on M ihan omimmassa olemuksessaan :) Meilläkin tasapainotellaan pädien ja puhelinten ja telkkarin maailmassa ja pädi on niitä ainoa joka toimii palkintona.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Eikö olekin! Ja toi sarja niin ilmentää tota lasta :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...