Siirry pääsisältöön

aamuisin


Sillä hetkellä kun mä heräsin olin aika varma että meille oli hyökännyt joku tai että meillä oli tulipalo tai... en tiedä mikä, mutta väkivaltaiselta se tuntui ja väkivaltaista se oli. M hyppää suoraan mun päälle. K hyppää M:n päälle ja M kiljuu K:lle et sitä sattuu ja ettei niin saa tehdä. Viimeisenä huoneeseen juoksi O tiedottaen ylpeänä pissanneensa housuihin. Katson kelloa, se on seitsemän - kolmea yli. On taas uusi aamu.

Matkalla alakertaan laitan pyykkikoneen päälle, huuhdon kokolattiamattoa etikkavedellä, etsin O:lle puhtaat housut, tyhjennän potan. Siinä vaiheessa kun mä viimein selviän sinne alakertaan, on siellä jo täys meno käynnissä. Kaksi juoksee sohvan ympäri ja kolmas itkee. K hokee mennessään et se haluu katsoo telkkaa, telkkaa, telkkaa... K:n käytöksestä vois kuvitella ettei meillä mitään muuta tehdäkään ja jos K sais valita ei meillä varmaan muuta tehtäiskään – katsottais telkkaa ja pelattais iPadillä.

Tavoittelen hetken hiljaisuutta tarjoilemalla Nalle Puh –keksejä. Jokaiselle yks Ruu, yks I-haa, yks Nalle Puh, Nasu, möhköfantti, tiikeri. ”Veetttääää, mä haluun veetttääää!!!! Lisäääää! Lisääää keksejä” Mä vihaan äkillisiä, väkivaltaisia herätyksiä. Voin oikein hyvin – melko hyvin – nousta viideltä jos saan herätä rauhassa, edes 20 sekuntia. Aavistuksen verran aamuäkeänä liian nopeasta herätyksestä, tarjoilu tökkii ja ne siirtyy juoksemaan sohvan ympäri kunnes O kaatuu ja itkee taas. M muistuttaa pyörremyrskyä mennessään. Muutamassa minuutissa alakerta on täynnä tavaraa.

Kaikille kumpparit jalkaan ja hupparit tai fliseet tai ihan mitä vaan... Koira narun päähän ja ulos. Ulkona on tilaa huutaa ja juosta. M tarvitsee tilaa. Se on tukehtua ensimmäisen loma-aamun valtaisaan energiaryöppyyn. Me löydetään sisilisko, kastemato, pupu, etana, lisää matoja. Ne hyppii K:n kanssa vesilätäköissä ja Koira juoksee ympäri tyhjää tonttimaata. Me nähdään kojootinkakkaa ja karhunkakkaa ja hevosenkakkaa. M kysyy miten mä tiedän niin paljon kakasta. Naurahdan... äidit tietää kaikenlaista, etenkin kakasta.

Sisään palaa likainen ja märkä Koira, läpimärkä K – kaadan kummastakin kumpparista vedet nurmikolle, semimärkä M, O ja mä. O ei ole erityisen likainen eikä märkä mutta sillä on taskut täynnä pikkukiviä. Sen aarteita. Koira kuivumaan autotalliin, lapset kuistilla ilkosilleen ja sisään. Ylhäällä siirrän sen ekan satsin pyykkiä kuivuriin ja laitan uuden satsin pesuun. Otan M:lle ja K:lle kuivat vaatteet ja lähdet takas alas laittamaan pannareita. K:n sanoin: ”Äitien homma on tehdä lapsille pannareita ja kermavaahtoa aamulla”


Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää