Siirry pääsisältöön

matka uuteen lomataloon



Tekniset ongelmat hidatsaa kuvien lataamista kohtuuttomasti eli  saatte nyt alkuun pärjäillä matkakuvilla. Todettakoon että ensimmäistä kertaa ikinä matka oli suorastaan levollinen. Se jatkuva riitely-kitinä-taistelu-vinkuna-tappelu ja muitten kiusaaminen, yhdistettynä jatkuviin vaatimuksiin perillä olemisesta tai paremmasta viihdyttämisestä loisti poissaolollaan - osa kiitos menee iPadille, mutta vai osa. Perille saapui perhe leppoisissa tunnelmissa ja vanhemmat ilman tuskan hikeä ja nieltyä tarvetta kuristaa oma lapsensa.

Ekana päivänä ollaan käyty rannalla – kahdesti – käyty puistossa leikkimässä – kahdesti – hihkuttu innosta paikallisessa ruokakaupassa, kylvetty hot tubissa – kahdesti – ja syöty ja juotu. M totesi illalla nukkumaan mennessään että:”The first day is always the hardest. Isn’t it?” Äitinä todettakoon että se ylitti huikeimmatkin odotukset ja haaveet.

Uusi lomatalo on ihana, järvi ei ole meri - sori vaan - mutta sopii varmasti lapsille paremmin kuin ne jättiaallot, eikä täällä tuoksu suola. Vielä kertaalleen, ihana paikka. Kiitos lisää tätä samaa! 

matka käy vuorten ylitse

läpi tunnelien - mikä hauskempaa takapenkkiläisistä!

kiivetessä lumimäärä kasvaa...

...ja kasvaa...

...ja kasvaa...

huipulla ollaan pilvessä

ja sit lähdetään alas



tauko Leavenworthissä




saavutaan omena-alueelle... maistuisko omppu?


ja sit loppuu puut...


vihdoinkin perillä


maisema partsilta

...ja tien yli rantaan...





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...