Siirry pääsisältöön

vähän lyhyempi sormi

Kaiken kaaoksen ja synkkien aatosten ja kateuden keskellä tyhjensin tiskikonetta ja kas, kirjoittaminen on hankalampaa seuraavat päivät... Sormi jäi laatikon väliin ja siitä puuttuu nyt pala. Kynsi on onneksi kondiksessa ja eiköhän se kohta taas ole parempi kuin uusi. Eikä sille paljoa voitu tehdä. Puhdistaa voidella ja paketoida.




Mä oon tänään taas kateellinen kaikille niille joilla on ihan hirveen helppoa ja mukavaa ja kivaa niitten lasten kanssa. Kaikkien muitten elämähän on vaan helppoa ja kivaa ja lapset hymyilee rusetit päässä ja kovat kaulassa ja keittää aamuisin äidille kahvit... Tänään mä oon varma et muitten lapset tekee niin. Oon avoimen kateellinen niille joitten ongelmat lasten kanssa mahtuu niihin tavallisen raameihin. Ihan lapsellisen kateellinen tavallisille raivareille ja tavallisille asioille. Mä oon tänään kitkerä ja katkera - lähinnä itselleni - siitä ettei mun lapset mahdu normeihin. Yhden illan annan itselleni luvan olla kateellinen. Yhden illan saan olla pikkusieluinen ja käpertyä itseeni ja nyt myös ihan kirjaimellisesti nuolla haavojani.

Toisaalta mä oon helpottunut siitä etten oo ihan väärässä kun muitten perheellisten arki lasten kanssa - en puhu nyt rahahuolista tai perhe-elämästä tai parisuhteesta - näyttää helpommalta. Monilla se on helpompaa. Pakkohan sen on olla? Onhan?





Tunnisteet:

Kommentit

  1. PiKo11. huhtikuuta 2013 klo 21.43

    Voi shaiba! Tsemppiä ja parantumista!

    Ja joo, ne lapset on muualla kuin täällä(kin) - osuvat aina naapuriin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa12. huhtikuuta 2013 klo 8.36

      On se kumma kun muut saa ne kivat ja helpot lapset ;)

      Poista
  2. Anonyymi11. huhtikuuta 2013 klo 22.40

    Ja ne muut eivät edes osaa olla kiitollisia tavallisista ongemistaan...

    Autistin äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa12. huhtikuuta 2013 klo 8.36

      Niinhän se on et tavallisissa perheissä tavalliset ongelmat on isoja ja me vaan kadehditaan kulman takaa ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää