Siirry pääsisältöön

joku yrittää avata ovea


On perjantai-ilta. Kello lähentelee seitsemää ja mä makaan lukitun oven takana meidän sängyssä. Tuijotan ikkunasta ulos ja puristan samalla kahta tyynyä sitä ylempää korvaa vasten. 

Ne on äänekkäitä. Ne on ihan kamalan äänekkäitä. Yhdelläkään niistä ei ole mitään aavistusta niin sanotusta sisätiloihin sopivasta äänitasosta. Mä tiedän. Ne on perineet sen multa. Kaikki kolme. L ei ole äänekäs. L on meluisa, mutta se ei oo äänekäs. Se rämisee ja kolisee ja paukkuu, mutta se ei huuda. Mä huudan. Jonkun teorian mukaan suomenruotsalaiset on äänekkäitä. Ne puhuu kuulemma kovalla äänellä välittämättä ympäristöstään. Mä olen suomenruotsalainen. Mä puhun kovalla äänellä. Koko kortteli kuulee kun huudan. Silti väitän välittäväni ympäristöstäni. Ne on perineet sen suomenruotsalaisen äänekkyyden multa. Kello on melkein seitsemän. Mä olen kuunnelut tätä älämölöä ja kolmea toistensa päälle huutavaa lasta aamuseitsemästä. Tarvittaessa olen itse huutanut vielä vähän kovempaa saadakseni viestin perille. 

Kahdentoistatunnin kohdalla mä en enää jaksa. Korvissa soi ja päässä humisee. Haluan vain ja ainoastaan hiljaisuutta. Mä en halua puhua kenellekään, mä en halua katsoa mitään. Mä en halua palvella ketään. Mä haluan olla rauhassa – hiljaa, hiljaisuudessa. Kaksi tyynyä ei riitä mihinkään. Mä kuulen ne silti. Taustalla vinkuu Koira. Joku yrittää avata ovea.


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi6. huhtikuuta 2013 klo 2.17

    Heh... Jostain kumman syystä tunsin itseni osuneeks... Hmm... ;D
    Pitää alkaa käyttää tota argumenttia kun saan kuulla volymistä. ;)

    / Älskling

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää