Siirry pääsisältöön

joku yrittää avata ovea


On perjantai-ilta. Kello lähentelee seitsemää ja mä makaan lukitun oven takana meidän sängyssä. Tuijotan ikkunasta ulos ja puristan samalla kahta tyynyä sitä ylempää korvaa vasten. 

Ne on äänekkäitä. Ne on ihan kamalan äänekkäitä. Yhdelläkään niistä ei ole mitään aavistusta niin sanotusta sisätiloihin sopivasta äänitasosta. Mä tiedän. Ne on perineet sen multa. Kaikki kolme. L ei ole äänekäs. L on meluisa, mutta se ei oo äänekäs. Se rämisee ja kolisee ja paukkuu, mutta se ei huuda. Mä huudan. Jonkun teorian mukaan suomenruotsalaiset on äänekkäitä. Ne puhuu kuulemma kovalla äänellä välittämättä ympäristöstään. Mä olen suomenruotsalainen. Mä puhun kovalla äänellä. Koko kortteli kuulee kun huudan. Silti väitän välittäväni ympäristöstäni. Ne on perineet sen suomenruotsalaisen äänekkyyden multa. Kello on melkein seitsemän. Mä olen kuunnelut tätä älämölöä ja kolmea toistensa päälle huutavaa lasta aamuseitsemästä. Tarvittaessa olen itse huutanut vielä vähän kovempaa saadakseni viestin perille. 

Kahdentoistatunnin kohdalla mä en enää jaksa. Korvissa soi ja päässä humisee. Haluan vain ja ainoastaan hiljaisuutta. Mä en halua puhua kenellekään, mä en halua katsoa mitään. Mä en halua palvella ketään. Mä haluan olla rauhassa – hiljaa, hiljaisuudessa. Kaksi tyynyä ei riitä mihinkään. Mä kuulen ne silti. Taustalla vinkuu Koira. Joku yrittää avata ovea.


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi6. huhtikuuta 2013 klo 2.17

    Heh... Jostain kumman syystä tunsin itseni osuneeks... Hmm... ;D
    Pitää alkaa käyttää tota argumenttia kun saan kuulla volymistä. ;)

    / Älskling

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...
33 kommenttia
Lue lisää