Siirry pääsisältöön

aprillipäivä kuvina


En kyennyt, ehtinyt, muistanut aiemmin


Koira päivystysasemissa... silleen semilaillisesti

Add caption

vihdoinkin sain myös aamukahvin...

...ja syliseuraa


...ja jannut pääsiäismunia

aamutaidetta M:n kanssa

K tarvitsi lohtua




suihkuun

pikkuapulainen meikkaa

O jäähyllä K:n sängyssä


me tehdään pannaria lounaaksi

jannut odottaa Taideopea kahville


pojat kyllästyi kyttäämään... Koira jaksaa edelleen odottaa

kuivuvan kuistin takia me käytetään takaovea

O:n vuoro istua sylissä


nyt ne odottaa koulubusia

M:n pannarilounas



jannujen luola...

...ne on edelleen talviunilla

M toi koulusta sateenkaarikalan

meillä oli tylsää - oikeesti

odottavan aika matelee eteenpäin


35 minuuttia lähtöön

viikonlopun satoa


vielä kerittiin riitelemäänkin - useasti
startti




L:lle viestiä että ollaan tulossa





toimistorakennukset taitaa näyttää ihan samalta kaikkialla


auton vaihto...
viime keväänä me vaihdettiin autoa kerran viikossa tällä samalla parkkiksella kun käytiin M:n kanssa Autismiklinikalla







paperi jossa selitetään tuleva toimenpide


taas samanlainen pukukoppi

sama odotushuone



Add caption


homma hoidettu... lupaan kirjoittaa siitä aamulla - tänään en jaksa.

kahvit otin mukaan - lohduksi





kotimatkalla kävin kotikaupassa



onhan se golfkenttä ihan vieressä, mutta et joku oikeesti käy kävellen golffaamassa...

munia, maitoa, parsaa ja meloni


tää kaksikko oli pistänyt rinsessahuoneen uuteen uskoon...

...ja tän löysin pesemästä hampaita


viinilasillinen tuli tarpeeseen

mä luulen et ne leikki junaa

...joku - K - kerkis kaatamaan roskiksen


on päiviä joina myös meillä syödään eineksiä - tänään oli sellainen


kujaa pitkin postilaatikolle


jotkut syö valjaissa myös vähän vanhempana




se laskee kaikki kirjan autot...


...ja nakittaa L:n pelaamaan Monopolia

Se kastelee L:n kanssa nurtsin


vielä viimeiseksi M oppi ajamaan ilman apupyöriä ilman sen kummempaa harjoittelua...


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...