Suomikoulussa

M oli tänään Suomikoulussa. Monta viikkoa se on kärttänyt et se pääsis kokeilemaan minkälaista on käydä Suomikoulua. Tällä viikolla viestittelin Rehtorin kanssa ja sovittiin että M saa lauantaina tulla hänen ryhmäänsä. M oli innoissaan!

Aamulla M oli pukeutunut jo ennen aamiaista. M osallistui eväitten pakkaamiseen ja laittoi omatoimisesti eväslaatikon ja vesipullon eväslaukkuun, ja oven viereen odottamaan. Siitä on aikaa, kun oon nähnyt sen näin innostuneena. Lopulta kello oli tarpeeksi, jotta neiti sai luvan hypellä autoon.

M:lla meni puolisen tuntia ennen kuin se hahmotti olevansa ihan samassa paikassa kuin missä se aloitti koulu-uransa syksyllä 2011 ja mitä lähemmäksi kello tuli kymmentä, ja Suomikoulun alkamista sitä hermostuneempi oli M.

Mun ryhmä askarteli samaan aikaan M:n ryhmän kanssa ja sain salaa kuvattua sitä siinä. M teki munakennosta perhosentoukkaa Kummitäti T:n johdolla ja mun ryhmä maalasi ryhmätyönä isoa versiota samasta asiasta. Taideope on lomalla.

M tekee toukkaa vai tekeekö avustaja toukkaa M:lle? No, oli sillä sormet ainakin maalissa.

Tässä vaiheessa multa katkes yhteys ja lounasaikaan kävin vaan salaa vaklaamassa ja kuvaamassa ikkunan takana. Rehtorin raportin mukaan sujui hyvin, tosin M oli Rehtorille iloisesti ilmoittanut ettei puhu suomea. M oli tehnyt tehtäviä ja puuhaillut omassa rauhassaan. No, Rehtorin näkökulmasta kaikki meni siis hyvin. M sopeutui, osallistui tehtäviin, ei häirinnyt ketään ja oli ns. asiallisesti. Mun näkökulmasta kaikki meni oletetusti. M ei ollut vuorovaikuttanut kenenkään muun kuin opettajansa kanssa sen kahden tunnin aikana. Se kertoi mulle että siellä oli laskettu kolmeentoista – tänään on 13.4. – ja että oli ihan kivaa. Kysyin laskisko se mulle kolmeentoista, mutta se ei halunnut – ”I don’t remember”. Kysyin oliko se sellaista kuin se oli ajatellut et Suomikoulussa olis, vastaus oli ponteva ”Ei”. Ei tainnut M:sta tulla Suomikoululaista. Vanhemman näkökulmasta M ei oikeastaan saanut Suomikoulusta yhtään mitään.

vaklaamassa...

lounaaksi pullaa

Me itseasiassa puhuttiin tästä Suomikouluasiasta jo eilen illalla L:n kanssa tai lähinnä siitä että meillä on viisivuotias tytär, joka ei elämänsä ensimmäisen kolmen vuoden aikana kuullut muuta kuin suomea. Me puhuttiin suomea, katsottiin telkkarista suomea. Luettiin ja laulettiin suomeksi. Sen vanhemmat puhuu keskenään vain ja ainoastaan suomea ja silti M ei oikeastaan ymmärrä yhtään mitään siitä mitä me vanhemmat puhutaan. Lapsi joka ei ole autisti puhuisi ja ymmärtäisi tässä tilanteessa suomea. M:n kyky tuottaa ja ymmärtää puhetta – kommunikoida – ei ole sillä tasolla että kanava ainakaan tässä vaiheessa aukeaisi kahdelle kielelle. Siltäkään kantilta M ei ole kovin otollinen oppilas Suomikouluun. Ehkä me pitäydytään tässä yhdellä kielellä viestimisessä ainakin toistaiseksi.