Siirry pääsisältöön

ne hyvät bileet


”Mammaaa…. K syö mun yöpaitaa!!!!!!” – yöpaita on siis edelleen M:n päällä. Mitä tohon voi enää edes sanoa. O:lla on taas K:n hampaanjäljet käsivarressa ja purkki täyttyy autonrenkaista, superpalloista, pikkuroskista, vaahtomuovipalikoista. Sen ensimmäinen ajatus kaikesta tuntuu olevan, tai siis on, laittaa se suuhun. Mun ilopilleri ja aamuaurinko tarvitsee kuonokopan - kaikella rakkaudella ja hyväntahtoisesti.

tällä kertaa ihan luvallista purtavaa

Me oltiin eilen synttäreillä. Kahdestaan M:n kanssa. Käytiin ensin vähän humputtelemassa. Ostettiin arkisesti O:lle kalsareita, mulle hiuslakkaa ja deodorantti. Käytiin Gapissä ja molemmat sai muutaman uuden T-paidan ja sit vielä haisteltiin kaikki kynttiläkaupan kynttilät. Mä nautin kahdenkeskeisestä ajasta mun pyryharakan kanssa. Meillä oli tosi mukavaa, huolimatta siitä et autossa sillä oli kriisi lähtemisestä ja vaatteista ja ties mistä. Me saadaan harvoin tehdä asioita kaksistaan. Arkisin se on koulussa tai pojat häärää mukana ja viikonloppuisin mennään yleensä isossa ryhmässä.

Ne synttärit oli meidän makuun. Autotallissa kotiin tultua L heti kysyi et miten meni – synttärit kun on usein melkoinen hmmm... kynnyskysymys. Hälinää ja ihmisiä ja meteliä ja liikaa kaikkea, ja elämä kutsujen jälkeen voi olla vähointäänkin haastavaa. Hyvin meni. Ne oli meille sopivat kutsut. Autistin synttärit muille autisteille. Ihan parasta.








"kakku" - mä en ymmärrä mitä synttärikakuille on tapahtunut?


Tänään on seuraavat bileet. Ne toisenlaiset synttärit. Ne missä on liikaa ihmisiä ja hälinää ja meteliä ja joiden jälkeen elämä on haastavaa. Onneksi tila on iso ja sinne mahtuu hälisemään, ainakin siihen kakkuvaiheeseen asti. Siihen missä miljoona ihmistä tungetaan pieneen koppiin syömään yhdessä kakkua ja kaikki huutaa yhteen äneen ja on kuumaa ja tahmeeta. L seisoo siinä vaiheessa sen oven toisella puolella. Se ei kykene olemaan siellä hikisessä kopissa niitten miljoonan ihmisen kanssa.

M:n synttäreihin on alle kaksi viikkoa. Varsinaisia kutsuvieraita on viisi. Ja sit muutama sisarus, ja koska melkein kaikki kutsuvieraat on M:n koulukavereita on jokaisella mukanaan myös se oma aikuinen, avustamassa. Minimaalisesti hälinää. Hillittyä ja hallittua ja minimaalisesti ahdistavaa. Kaikille osapuolisille.





Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää