Siirry pääsisältöön

hyvillä uutisilla on hyvä aloittaa arki


Takaisin normaaliin... juhlat on juhlittu ja loma on takanapäin. M lähti kouluun ja jannut katsoo telkkaria ja haluu maalata vesiväreillä. Postissa odotti K:n toimintaterapian raportti ja edelleen mua häiritsee eniten se katsekontaktin puuttuminen sen evaluaation aikana... kyllä se vaan mua katsoo silmiin... katsoohan... mulla ei oo koskaan käynyt mielessäkään että sillä olis ongelma katsekontaktin ylläpitämisessä, ei ennen kun seurasin sen työskentelyä terapeutin kanssa.

Mä oon päättänyt ryhdistäytyä ja ruveta taas tehokkaaksi... kiitoskortit, poikien synttäreitten varaus, ne typerät keliakiatestit... tällä viikolla hoidetaan kaikki mikä on jäänyt roikkumaan, ei niinkään kiireeltä vaan ennen kaikkea omaa laiskuutta. Kiitoskortit nyt on mun mielestä olleet aina ihan typerä keksintö ja tunnustan heittäväni omani suoraan roskiin. Ei siis kannata tuhlata aikaa ja vaivaa ja rahaa muhun. Poikien bileitten varausta varten pitää taas mennä meidän asuinalueen toimistoon ja se on tän meidän ”kylän” keskustassa ja siellä ei oo parkkipaikkoja ja kolmen lapsen raahaaminen sinne aiheuttaa jo ajatuksena pienen hien nistatuksen... Ja sit ne keliakiatestit. Sen labralähetteenkin oon jo onnistunut tunkemaan jonnekin hyvään jemmaan ja miksi mulla nyt yhtäkkiä olis keliakia? Ei oo. Turhien verikokeitten ottaminen labrassa kolmen lapsen kanssa jotka ei siellä saa koskea mihinkään ja kopskee kuitenkin kaikkeen on turhauttavaa... en ole jaksanut hoitaa asiaa. Tällä viikolla mä ryhdistäydyn ja teen kaiken tän tuskaisan ja turhauttavan.

Tänä aamuna on taas tullut todistetuksi että kun yksi ovi sulkeutuu toinen aukeaa...  Mä oon viikon nyt surrut sitä etten enää pääse MOPSiin K:n terapia-ajan takia ja tänä aamuna oli sähköpostissa viesti et meidä Raamis alkaa taas. Jannut saa ryhmätoimintaa ja mä saan aikaa aikuisten ihmisten kesken. Aamun toinen hyvä uutinen oli se M:n kesäkoulu, se mihin sen piti mennä ja sit se maksoikin monta sataa... ne soitti sieltä äsken ja lupas laittaa koko summan vakuutusyhtiölle koska M kuuluu niin monen korvattavan terapian piiriin et ne pystyy sen jyvittämään.

Kerrankin lomasta ei tullut krapulaa vaan arki lähtee sujumaan vailla kitkaa ja akut on täynnä d-vitamiinia ja tarmoa. Ihanaa!

Viikon lista:
  • Toukokuun kalenteri
  • HOA:n toimisto
  • Labra
  • O:n terapiat
  • Kesäkoulun hakemukset
  • Raportti ravitsemusterapeutilta
  • K:n terapia
  • K:n kouluhakemus
  • M:n baletti
  • M:n terapiat
  • M:n viisvee lääkäri
  • Mun rintakirurgian klinikka
  • Opekokous

jannujen taideteos

Tunnisteet:

Kommentit

  1. sanna22. huhtikuuta 2013 klo 11.46

    Ihana ahkeruuspakkaus on kyllä se sun mies, terkut vaan SF:lle ;)

    Ja kivoja uutisia, ihan mahtavaa, että M pääsee summer schooliin!!

    Sitä jäin miettimään, että miten lapsen olisi pitänyt katsoa terapeuttiin? Ja anteeksi siis typerät kysymykseni, mutta haluan ymmärtää...

    Hieno taideteos pojilta (tää täällä nolona tunnustaa, että ei olla kotona kertaakaan vesiväritetty).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa22. huhtikuuta 2013 klo 12.54

      Sanna, silleen kuin nyt silmiin katsotaan. Kun puhutaan siis, ei sen kummemmin. Ei meilläkään maalaaminen ihan jokapäiväistä ole ja teillähän taidetta syntyy päiväkodissa kuitenkin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...
33 kommenttia
Lue lisää