hammaslääkärissä ja muita tarinoita

Suomessa nuoriso ryynää änkyräkännissä jossakin puskissa, Manta on saanut lakkinsa ja huomenna raportodaan ensimmäiset kaatuneet. Lopullinen lukema saataneen loppuviikosta... montako pahoinpitelyä, puukotusta, raiskausta, rattijuopumusta, kuolemaa. Mä silloin nuorena pelkäsin niitä nuorisovappuja. En erityisesti viihtynyt Mantan tungoksessa tai Kaivarissa kännäämässä. Menin, kun muutkin meni ja toivoin salaa ettei kukaan raiskaa, pahoinpitele tai tapa pua. Selvisin ja meillä oli monta kivaakin vappua. Tosiasiassa nautin paljon enemmän siitä vaiheesta, kun niitä vappuja alettiin viettämään sivistyneesti sisätiloissa, sumppa juotiin lasista ja syötiin voileipäkakkua ja hienoa salaattia.

Ensimmäiset vuodet sitä piti kiinni suomalaisista juhlista. Vappua juhlittiin ja juhannusta. Ensin unohtui juhannus ja sitten vappu. Vapusta on tullut päivä muiden joukossa, ihan tavallinen tiistai. Illalla syödään eililisen jämiä, ehkä skoolataan. Jos skoolataan, skoolataan enemmänkin siksi et skoolaaminen on kivaa ja skumppa hyvää, vappu on sivuseikka. Vappuhattu on saanut pölyyntyä kaikessa rauhassa jo useamman vuoden – tiedättehän, se teurastajain yhdistyksen hattu, se entinen valkoinen.

Aamun aloitin hammaslääkärissä. Kello seitsemän. Se oli leppoisaa, L huolehti M:n kouluun ja mä sain vaan lähteä – ennen kuin kukaan muu tarvitsi mitään, Koiran käytin pissalla ennen kuin menin. Hammaslääkäriin ajaa viis minsaa, tai kolme. Siellä mä makoilin ja suuhygienisti pesi mun hampaita mun puolesta, tunnin. Vähän kuin kävis hierojalla, tai kampaajalla. On säälittävää et hammaslääkäristä on tullut added bonus. Hammaspesun jälkeen kävin hammaslääkärin kanssa sen kaksi kertaa vuodessa käytävän keskustelun:

-Sait viimeksi lähetteen sinne juurihoitoon

-Joo

-Et mennyt

-En

-Kyllä tää hammas nyt pitäis juurihoitaa uudelleen ja siihen laittaa kruunu. Muuten se tulee vielä jossakin vaiheessa yllättävänä kuluna vastaan.

-Joo. Se hammas ei vaivaa mua.

-Kyllä se silti pitäis hoitaa

-Hmmm...

Saan uuden lähetteen ja kotiin tullessani lykkään sen johonkin sivupöydälle ja siitä se matkustaa taas vähitellen mappiööhön. En edelleenkään ajatellut mennä vaan päiväni iloksi juurihoitoon ja maksaa montaa sataa kruunusta – ihan vaan kaiken varalta.

Ajan kotiin, juon kupillisen haaleeta kahvia – pahaa – kun fluorikäsittelyn jälkeen ei saa juoda mitään kuumaa neljään tuntiin. Epäonnistunut kahvielämys, kahvin kuuluu olla kuumaa, niin kuumaa että se melkein polttaa suun.

Ajetaan Klinikalle K:n terapiaan. Matkalla tapan pulun – vahingossa. Tai ehkä se pulu tappoi itse itsensä lentämällä moottoritienopeuksissa mun keulaan. Kuuluu pehmeä ”tums” ja auton konepeltiin jää valkoinen viiva, mietin miksi siitä ei tullut verta, miksi se jälki on kuin valkoista pölyä. Ahdistun tappamisesta. Silloin kun ajoin oravan ylitse itkin. Tää oli mun toinen ”road kill” autoa olen ajanut käytännössä päivittäin 23-vuotta.

puluparka

Puhun K:n terapeutin kanssa K:n impulsiivisuudesta. Siitä kuinka mä pelkään että se vielä vahingossa satuttaa jotakuta ja pahasti. Se antaa vinkkejä kotiin. Klinikalta lähtiessä käsken sen hyppiä autoon. Se hyppii koko matkan, 50 metriä.

Me käydään kaupassa. Pojat on prinssejä, mä olen lohikäärme. Prinsessa M on koulussa. Muista asiakkaista naurattaa meidän taistelu... minä karjun kuin lohikäärme ja pojat heiluttaa miekkaa ja käskee mua kuolemaan. Ne huutaa suojelevansa prinsessaa ja mä esitän kuolonkorinoita. Pojat haluaa lounaaksi Challahia ja tuorejuustoa ja herkkukurkkua. Challah on vähän kuin pullaa, etenkin kun ne valkkaa kaupasta sen rusinaversion. Illaksi ostan lapsille pizzaa, se on tarjouksessa – kaksi yhden hinnalla. Helppoo ja nopeeta baletin jälkeen.

mä itse syön tän pullana, en herkkukurkkujen ja tuorejuuston kanssa

Lounaalla K leikkii ruokapöydässä. Pyörii eikä malta istua, pyörittää lautasta ja lopulta pudottaa sen lattialle. Lautanen menee rikki. Yks vihree teema vähemmän, sattuuhan noita.