Siirry pääsisältöön

"Did you see me Mamma! Did you?"


Etenen sellaista tasaista puolijuoksua tyttäreni perässä jalkakäytävällä. Se ajaa pyörää, ilman niitä apupyöriä. Mä ihan aidosti ihailen kuinka se osaa lähteä itse liikkeelle ja polkea ja kääntyä ja pysähtyä, koko puolentoista kilsan matkan meiltä kauppaan. Kerran se kaatuu, lyö polvensa ja poskensa, itkee ja kiipeää takaisin pyörän selkään, ei anna periksi, ei luovuta. Me ostetaan kaupasta "Hello Kitty"-laastareita... Miten musta on voinut tulla jotakin näin reipasta, älykästä, osaavaa ja kaunista. Minä ja L ollaan se yhdessä tehty. Miten ihmeessä me ollaan osattu tehdä jotakin näin täydellistä? Se täyttää viisi keskiviikkona,  meidän maailman ihanin tyttö. Ei ole mitään mittaria sille kuinka rakas ja tärkeä se on, kuinka ylpeitä me molemmat vanhemmat ollaan siitä... Meidän esikoisesta.


Posti toi mulle eilen kirjan. Kiitos vielä kerran kirjan lähettäjälle! Eilen ehdin lukea muutaman ensimmäisen sivun. Tykkäsin ajattelutavasta, siitä miten asiaa lähestytään. Neurologiset ongelmat on myös vahvuuksia ja tavallaan lisämausteita ihmisen omassa persoonassa. Odotan kirjalta paljon, kerron mitä tykkäsin kun oon lukenut.

Postissa ruttaantunut paketti oli jo itsellään esteettinen elämys...




Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi15. huhtikuuta 2013 klo 3.42

    Hyvä, M! M:n onnistumisista on aina niin ihana lukea.

    Tällä blogikirjoituksella oli aivan kirjaimellisesti liikuttava vaikutus täällä valtameren takana. Katsoin netistä, olisiko kirjastossa tuota samaa kirjaa. Olihan siellä yksi kappale hyllyssä, joten suuntasin kirjastolle. Lopputuloksena oli pelkkää hyötyliikuntaa, koska joku muu olikin ehtinyt sen sinä aikana lainata! :D Pitää olla ensi kerralla nopeampi.

    - AS-tyttö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa15. huhtikuuta 2013 klo 18.43

      :)

      Ens kerralla juokset kirjastoon :D Toistaiseksi oon tykännyt lukukokemuksesta.

      Poista
  2. Anonyymi15. huhtikuuta 2013 klo 9.45

    <3

    Ja kirja vaikuttaa hyvältä ja mielenkiintoiselta.

    / Älskling

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää