Siirry pääsisältöön

kokovartaloelämys


Kiitos kaikille täinkarkotusvinkeistä! Niitä on muuten ollut aivan ylettömän mielenkiintoista lukea. Meillä on tänään kammattu lisää, heiluteltu teepuuöljyä ja ostettu teepuuöljyshampoota. Noin muuten oon rauhottunut. Mitään ei oo löytynyt ja kaikki vuodevaatteethan tuli jo eilen pestyä ja vaihdettua ja sitäpaitsi O:n peitto ja lakanat ja tyyny pääsi pesukoneeseen aamulla kun ne oli märät - pissasta. Se oli tyynen rauhallisesti istuskellut aamulla sängyssään ja pissinyt sinne sen sijaan et olis istunut siihen sängyn vieressä olevalle potalle.

Mun oppilaiden vanhemmat pitää mua varmaan maanisena tai muuten vaan hulluna kun hyppyytän ja juoksutan niitä. Välillä ne yrittää vaivihkaa istahtaa lattialle ja sit taas mennään... Musiikkileikkituokiossa ei tosiaankaan istuta ja soiteta ja lauleta. Me tanssitaan ja soitetaan, ja ajellaan autoilla, ja kieritään kuin koirat, laukataan kuin hevoset, hypitään kuin sammakko. Kyllä me lauletaankin, mutta välillä musta tuntuu että tää kokovartaloelämys pitäis nimetä musiikkileikkituokion sijasta musiikkiliikuntaleikeiksi. Ei haittais vaikka vanhemmat olis jumppavaatteissa paikalla.

Iltapäivä meni asioita hoidellessa... teepuuöljyshampoo, viinakauppa – saa sitä viinaa ruokakaupastakin, mutta viinakaupassa on isompi valikoima Bourbonia L:lle. On ollut leikkipaikkaa, ruokakauppaa... M istui autossa kaikki muut paitsi yhden kaupan ja sen leikkipaikan.

Kello lähentelee seitsemää. Lapset katsoo yläkerrassa Prinsessa Ruususta ja mulla paistuu illan vieraita varten uunissa leipä. Sama tuttu ohje, höysteenä kalamata oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja ja tuoretta rosmariinia.

Ehkä mulla on huomenna enemmän sanottavaa. Tänään potentiaaliset täit ja lapset uuvutti mut, ja se olut jonka join.

isäntämiehet

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...