Siirry pääsisältöön

ajatelmia arjessa

Naapuri ulkoiluttaa koiraansa yöpaidassa. Kivaa etten ole ainoa joka laukkaa tuolla pyjamassa, tukka pystyssä, itse tulin just hetki sitten sisään. Mietin siellä aamusumussa seisoessani et tänään on eka päivä tätä uutta kalenteria, siis eka päivä kun M on koulussa ja jannut yhtäaikaa terapiassa ja mulla on 50 minuuttia omaa aikaa. Kokonaista 50 minuuttia voin lukea kirjaa tai kirjoittaa tai neuloa tai vaan istua ja olla.

Kahden viikon päästä mulla on edessä eka koulupäivä. Lauantaina todettiin naisten kanssa että meistä kolme on aloittamassa opinnot ja yksi aloittaa työt tänään. Kaikilla on edessä uudenlainen arki. Mun ero muihin on se että lapset on kolme ja viisi. Muiden lapset kahdeksan ja kahdeksantoista välillä. Mä olen se malttamaton puolihullu.

Aamukahvin kanssa luin blogeja ja meinasin vetäistä sumpit väärään kurkkuun kun näin yhdessä blogissa kuvan omasta mutsistani, siis ihan vaan tuntemattomana tyyppinä satunnaisessa valokuvassa... Vähän vinosti naurahdin että se sais totaalihepulit jos tietäis - siis Hänestä, valokuva jossakin ja ihan ilman lupaa. Sit jäin taas miettimään valintaa olla lähettämättä lapsenlapsilleen joulukorttia, syntymäpäiväonnittelua, mitään... Lauma kun kuitenkin jatkuvasti puhuu L:n äidistä, isoäidistä, ihmisestä jota ne ei käytännössä muista. M oli 13kk tavatessaan Isoäidin, K 11kk. Ja ne puhuu Isoisästä, L:n faijasta ja L:n sisaruksista. Eikö olis aivan hillittömän surullista olla sellainen isovanhempi josta ne omat lapsenlapset ei tiedä yhtään mitään?

Me juteltiin illalla M:n kanssa sängyssä. Se halus tietää miks ihmiset on pehmeitä kun ne makaa sängyssä ja mä selitin sille lihasten toimintaa. Sit me puhuttiin siitä kuinka välillä tulee tehtyä vääriä valintoja ja miten niistä pitää oppia. Sen kanssa on ihanaa keskustella näistä elämän syvistä kysymyksistä. Se ilmoitti olevansa fiksumpi kuin minä ja mä sanoin et ihan varmasti onkin, mutta toistaiseksi mulla on enemmän viisautta. Se lupasi tulla myös viisaammaksi ja mä totesin että ihan varmasti tuleekin. Viimeiseksi ennen kuin kävi nukkumaan se sano mulle että ”but you will always love me, no matter what” – Kyllä rakas lapseni, no matter what.


Näistä ajatuksista pääsen kerralla takaisin arkeen poikien ajaessa Koiraa takaa olkkarissa. Ne kuulemma haluaa varmistaa että se on poika. Koira on siminnähden hämmentynyt tästä yrityksestä kurkkia sen alle. Pöydällä odottaa kalenteri päivittämistään, hyvää maanantaita kaikille.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...