Siirry pääsisältöön

ärrin murrin muffinssi

Mua ärsyttää... ärsyttää kun ihmiset ei kuuntele. Yritän varata K:lle aikaa lääkäriin, puhuakseni autisminkirjosta ja adhd:stä ja saadakseni ehkä ylimääräisen potkun sinne ylikuormitetun autismiklinikan suuntaan että meidän ei ehkä tarvitsis odottaa vuotta...

Mä: Hei, soitan varatakseni ajan keskustellakseni pojastani.
Henkilö: Mitä asia koskee?
M: K:n käyttäytymistä. Haluaisin puhua mahdollisesta lähetteestä autismiklinikalle.
Klik...
Automaatti: Tämä on lääkäriaseman lähetepuhelinautomaatti...
M: Täh!

Soitan uudestaan.

Mä: Hei, siis halusin keskustella asiasta lääkärin kanssa, en vielä lähetettä.
Henkilö: Aijaa, varataan konsultaatioaika.
M: Varmaan selvitään ihan tavallisella ajalla kun tämä ei ole mikään uusi asia ja tästä oli jo kesäkuussa puhetta.
H: Voin varata konsultaatioajan.
M: En halua konsultaatioaikaa vaan tavallisen ajan ja ymmärrän että tavallinen aika on lyhyempi kuin konsultaatioaika.
H: Voin varata konsultointiajan vai haluatko jättää viestin sairaanhoitajalle?
M: Kiitos, jätän viesti sairaanhoitajalle...

Olis kai pitänyt soittaa ja pyytää aika vaikka näärännäpyn katsomiseen... Konsultaatioaikoja on tarjolla kai kerran tai kaksi viikossa, ne on tunnin mittaisia ja niihin tuppaa olemaan tunkua. Mä selviän meidän asiasta vartissa, ilman olalletaputtelua, koulutusta ja ylimääräistä empatiaa. Konsultaatioajalle olis parempaakin käyttöä jollekin muulle ja sellaisella haaskattaisiin käytännössä yks kokonainen konsultaatioaika.

Murrrrrr...

täysjyvä omenamuffinseja päiväkahvilla

Omenamuffinsit
  • 5dl täysjyvävehnäjauhoja
  • 1dl fariinisokeria
  • 3tl leivinjauhetta
  • 1rkl kanelia
  • 1 muna
  • 3/4dl ruokaöljyä
  • 1 iso omena raastettuna tai omenasosetta
  • 1 iso omena pieninä kuutioina
Sekoita kuivat aineet. Sekoita muna, öljy ja omenat keskenään. Yhdistä. Lorauta sekaan omenamehua tai maitoa jos seos on liian kuivaa. Jaa 12 muffinsivuokaan ja paista 175C noin 20minuuttia.

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää