Siirry pääsisältöön

ärrin murrin muffinssi

Mua ärsyttää... ärsyttää kun ihmiset ei kuuntele. Yritän varata K:lle aikaa lääkäriin, puhuakseni autisminkirjosta ja adhd:stä ja saadakseni ehkä ylimääräisen potkun sinne ylikuormitetun autismiklinikan suuntaan että meidän ei ehkä tarvitsis odottaa vuotta...

Mä: Hei, soitan varatakseni ajan keskustellakseni pojastani.
Henkilö: Mitä asia koskee?
M: K:n käyttäytymistä. Haluaisin puhua mahdollisesta lähetteestä autismiklinikalle.
Klik...
Automaatti: Tämä on lääkäriaseman lähetepuhelinautomaatti...
M: Täh!

Soitan uudestaan.

Mä: Hei, siis halusin keskustella asiasta lääkärin kanssa, en vielä lähetettä.
Henkilö: Aijaa, varataan konsultaatioaika.
M: Varmaan selvitään ihan tavallisella ajalla kun tämä ei ole mikään uusi asia ja tästä oli jo kesäkuussa puhetta.
H: Voin varata konsultaatioajan.
M: En halua konsultaatioaikaa vaan tavallisen ajan ja ymmärrän että tavallinen aika on lyhyempi kuin konsultaatioaika.
H: Voin varata konsultointiajan vai haluatko jättää viestin sairaanhoitajalle?
M: Kiitos, jätän viesti sairaanhoitajalle...

Olis kai pitänyt soittaa ja pyytää aika vaikka näärännäpyn katsomiseen... Konsultaatioaikoja on tarjolla kai kerran tai kaksi viikossa, ne on tunnin mittaisia ja niihin tuppaa olemaan tunkua. Mä selviän meidän asiasta vartissa, ilman olalletaputtelua, koulutusta ja ylimääräistä empatiaa. Konsultaatioajalle olis parempaakin käyttöä jollekin muulle ja sellaisella haaskattaisiin käytännössä yks kokonainen konsultaatioaika.

Murrrrrr...

täysjyvä omenamuffinseja päiväkahvilla

Omenamuffinsit
  • 5dl täysjyvävehnäjauhoja
  • 1dl fariinisokeria
  • 3tl leivinjauhetta
  • 1rkl kanelia
  • 1 muna
  • 3/4dl ruokaöljyä
  • 1 iso omena raastettuna tai omenasosetta
  • 1 iso omena pieninä kuutioina
Sekoita kuivat aineet. Sekoita muna, öljy ja omenat keskenään. Yhdistä. Lorauta sekaan omenamehua tai maitoa jos seos on liian kuivaa. Jaa 12 muffinsivuokaan ja paista 175C noin 20minuuttia.

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää