Näin alkuillasta
mua vähän alkaa hengästyttämään se näky siinä kellokäyrällä. Voitoriemu siitä
että se pääsi kouluun alkaa hälvenemään ja totuus siitä miltä ne tulokset siinä
käyrällä näytti alkaa painumaan tajuntaan. Sama poikahan se on kuin aamulla tai
eilen tai viimeviikolla. Ihan sama jannu se on kuin se jolle ostetaan
puruleluja ja nystyrällisiä istuintyynyjä. Sama K kuin se jolle just tilattiin
paineliivi – pinkki paineliivi. Ihan sama riemukkaan riehakas poika. Toimintaterapeutti
kysyi onko pojalla käytössä apuvälineitä ja mä tajusin et onhan sillä... purulelu,
tyyny ja kohta se liivi. Työsarkaa sen kanssa on ehkä edessä vaan vielä vähän
enemmän kuin osattiin ajatellakaan.
Tavislasten
vanhempien kanssa tunnen itseni usein ulkopuoliseksi. Etenkin niissä
keskusteluissa missä heidänkin Masa tekee niin tai näin ja näkisit vaan kun
Leena syö tai Jalmari juo... tai sit näissä harrastussysteemeissä. Me
harrastetaan terapiaa. Erityislasten piireissä musta tuntuu aina et liioittelen
lasteni erityisyyksiä ja että niitten muitten lapsilla ja perheillä on paljon
isompia ongelmia ja olen taas hiljaa. Jotenkin kai etsin oikeutusta omalle
kokemukselleni ja samalla mietin että hyvinhän me pärjätään. Kiirettä on
pitänyt, mutta ei meillä varsinaisesti mitään hätää ole, enkä mäkään koe
itseäni mitenkään uupuneeksi.
Naurettiin perjantai-illan GT:t edessä et nythän meillä on oman lapsuuden mittapuun mukaan kaksi tarkkislaista. Toinen on viis ja toinen kolme. Kolmevuotiaan käytöshärä on ainakin ulkopuolisen silmissä vaikeampi kuin viisveen, onhan se kieltämättä aika näkyvä - sekä lapsi että sen härä. M on helpompi unohtaa.
 |
| päivän satoa, noin niinku kirjaimellisesti... litra tomaatteja, viimeiset porkkanat ja jokunen kurkku. |
Vai et tarkkislaiset...
VastaaPoistaOlisit nähnyt meidän jannut tänään futisturnauksessa. Siinä missä muiden pikkupiltit kiltisti istuivat vanhempiensa kanssa meidän sankarit painuivat palloineen ylös alas futiskentän penkereillä. Ja pelien välissä muut lepäsivät ja söivät eväitä, meidän apinat imas pillimehunsa ja painuivat pelaamaan keskenään. Pelien jälkeen tunti trampoilla ja sitten hulahulavanteita sivuverkkoihin seuraava puolituntinen. Mä oon niiiiiin poikki. Ja mietin, et mitä näistä huligaaneista vielä tulee.
Anteeksi purkaus, mutta jotenkin mä vaan niin ootan kauhulla koulun alkua. Todella huojentunut olen siitä, että meillä siihen on vielä aikaa.
Ja mä veikkaan, et noi terapiat on varmasti hyviä "harrastuksia" siinä missä nämä muutkin. On kyllä ihana huomata lasten kehittyminen kaiken sähläyksenkin keskellä.
Sitä mä vaan jäin miettimään, että voiko noita testejä oikeasti "huijata" sokerihumalalla, vai oliko se ainoastaan hulivilin ominaisuuksien tehostamista? Siis mä tyhmänä mietin, et jos douppaisin omani, niin voisiko ne saada jonkun diagnoosin?
Sanna,
PoistaMieti mitä se tarkkisopetus käytännössä tarkoitti meidän lapsuudessa, lapsia jotka oli joko osan ajasta tai kokonaan pienryhmäopetuksessa. Niitä pidettiin ihan häiriintyneinä eikä niille osattu mitään diagnooseja antaa kun luokassa tuolit kaatuili eikä tarkkislaiset osanneet istua tai olla hiljaa... tää pätee ihan tasan tarkkaan K:hon, M nyt osaa olla hiljaa, mutta tuolissa se ei kykene istumaan ja meillä kaatuu ruokapöydässäkin M:n tuoli keskimäärin kahdesti ruokailun aikana kun se heiluu ja keikkuu.
Ei, lapselle ei voi huijata diagnoosia sokerihumalalla mutta onhan se yleisesti tiedossa että nää lapset pärjää paremmin jos ruokavalio on mukautettu. Meillä ei tarjoilla noille ollenkaan väriaineita tai niitä supersokereita. Tarjolla ei juuri oo pillimehuja.
Teillä kai kuitenkin jannut pysyy hanskassa liikunnalla ja puuhalla. K:ta ei ole mahdollista uuvuttaa rauhalliseksi ja eihän se vilkkaus itsessään ole ongelma. Kyllä vilkas saa olla.
Joo, siis ymmärrän pointin. Ja meillä lapset uuvutetaan urheilulla ja sit ne kyllä osaa olla paikoillaan. Syy miksi ne on liikuntapäiväkodissa :D
VastaaPoistaEnkä siis mitenkään ole vähättelemässä teidän haasteita, olen onnellinen K:n puolesta, jos saa vielä avustajankin. Parhautta, että sähköjänis saa apuja ja mä ennustan, et se söpöläinen on High Schoolin Prom King!
Mua vaan kiinnostaa, et oliko sun mielestä niillä sokereilla sun mielestä vaikutusta? Ja olisko jannu ollu normiruokavaliolla enemmän sinisellä. Nää on siis asioista mitääntietämättömän normimutsin mielessään pähkäilemiä asioita.
Ja SÄ oot edelleenkin mun idoli <3